Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
16.1.2019 19.10
Suomalaiset eduskuntapuolueet – perussuomalaisia lukuun ottamatta – sitoutuivat joulukuussa pitämään ilmaston lämpenemisen puolessatoista asteessa.
Voisi siis kuvitella, että käsitys siitä, millaista muutosta tähän vaaditaan olisi yhtenevä. Siis sen kuuluisan tilannekuvan olevan suurin piirtein samanlainen.
Eduskunta kävi keskiviikkona ajankohtaiskeskustelun ilmastonmuutoksen torjunnasta ja käynnissä olevasta joukkosukupuuttoaallosta. Aloite keskusteluun tuli vihreiltä ja demareilta.
Keskustelun perusteella suurin osa kansanedustajista ei näytä uskovan, että päästöjen raju leikkaus tarkoittaa myös yhteiskunnallista murrosta.
Ilmastonmuutoksen torjunnan ja torjunnan seurauksien mullistavuus tunnustetaan lähinnä vihreissä ja vasemmistoliitossa.
Vihreä Lanka löysi keskustelusta seitsemän eri tasoista väitettä Laura Huhtasaaren (ps.) ja Paavo Väyrysen (tähtiliike) nurkkapatrioottisista näkemyksistä aina vasemmistoliiton Anna Kontulan radikaaliin joko tai -valintaan.
Suomen osuus maailman päästöistä on mitätön ja Suomi on jo pudottanut päästöjään. Suomen teollisuuden kilpailukyky on turvattava. Suomalainen autoilija ei saa joutua puna-vihervision maksajaksi.
Näin voisi summata perussuomalaisten Huhtasaaren, Rami Lehdon, sinisten Simon Elon ja Tähtiliikkeen ryhmän Väyrysen puheet.
”Tämä ilmastopoliittinen keskustelu tuo mieleen uskonnollisen heränneisyyden, viimeksi heränneet todistavat voimakkaimmin”, Väyrynen pohdiskeli.
Sinisten panoksesta keskusteluun kertoo se, että Elo piti kaksi puheenvuoroa. Kun toisen puheenvuoron myöntämistä Elolle protestoitiin äänekkäillä välihuudoilla, puheenjohtaja selitti, että Elolle oli myönnettävä toinen puheenvuoro, kun sinisten ryhmästä ei ollut muita paikalla.
Oikeastaan jokainen ilmastokeskusteluun osallistunut keskustalainen edustaja muisti kehua Suomen metsien määrän kasvua viime vuosikymmeninä. Yleensä tämän merkittiin tarkoittavan sitä, että Suomen metsäpolitiikka on onnistunutta, jos ei täydellistä.
Keskustalaisista Hannu Hoskonen leimasi keskustelun suomalaisen metsänhoidon ongelmista pelkäksi populismiksi, Eeva-Maria Maijala käytti puheenvuoronsa lähinnä metsänomistajien kiittelyyn ja Eero Reijonen ehdotti suomalaiselle metsänhoidolle "ekomerkkiä".
”Jos metsät ovat kunnossa, ilmastonmuutos hoituu siinä sivussa”, Hoskonen arveli.
Etenkin asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) painotti vastaavana ministerinä hallituksen saavutuksia, kuten kivihiilikieltoa.
Samaa laulua lauloivat toki myös muut hallituspuolueiden edustajat, vaikka kokoomuksen kansanedustajia puheenvuorojen pitäminen ei valtavasti vaikuttanut kiinnostavan.
Ehdotuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tuli keskustelussa muutamia. Keskustelun käynnistäneiden vihreiden Krista Mikkonen puhui verouudistuksesta, jolla vähäpäästöinen vaihtoehto saadaan aina edullisimmaksi.
”Sen, mikä on ilmastolle parempaa, on oltava myös halvempaa”, Mikkonen sanoi.
Samalla uudistuksen pitäisi olla reilu. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki puhui samasta asiasta, mutta painotti enemmän tuloerojen kasvamisen varomista kuin ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Perussuomalaisten Ville Vähämäki pohti, voisiko maan- ja metsänomistajille maksaa hiilensidonnasta. Viime vuoden lopulla julkaistussa vihreiden maatalousohjelmassa muuten ehdotetaan samantapaista ratkaisua: tukien suuntaamista hiilensidonnassa onnistuville viljelijöille.
RKP:n Anders Adlercreutz ehdotti, että EU:n päästökauppa sidottaisiin hiilibudjettiin. Hiilibudjetti tarkoittaa sitä määrää hiilidioksidia, jonka voimme vielä päästää ilmaan ja toivoa pitävämme lämpötilan nousun puolessatoista asteessa.
Adlercreutzin mallissa koko maailman hiilibudjetista jyvitettäisiin EU:n omaan käyttöön esimerkiksi kymmenesosa. Päästöoikeuksia myytäisiin sitten tämän budjetin mukaan eikä yhtään enempää.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) puolestaan väläytti vapaaehtoista päästökauppajärjestelmää liikenteeseen.
Ilmastonmuutos välillisenä turvallisuusuhkana nousi esiin vain harvoissa puheissa. Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) pohti, kuinka suuri osa maailman ihmisistä joutuu lähtemään liikkeelle ja miten se vaikuttaa lastemme turvallisuuteen.
Demareiden Timo Harakka sanoi, että EU:n on suojeltava kansalaisiaan ulkoiselta uhalta myös silloin, jos uhka on ilmastonmuutoksen aiheuttama.
Vihreiden, vasemmistoliiton ja demareiden edustajat vaativat kaikki enemmän toimintaa ilmastonmuutoksen ja lajikadon torjumiseksi.
Vihreät keskittyivät hieman enemmän ilmastonmuutokseen ja demarit lajikatoon. Tosin esimerkiksi veteraanikansanedustajat Satu Hassi (vihr.) ja Erkki Tuomioja (sd.) painottivat molemmat, että ekosysteemin köyhtyminen ja ilmastonmuutos liittyvät yhteen.
Vihreiden Mikkonen painotti avauspuheenvuorossaan, että päästöjen vähentäminen on otettava talouden kehykseksi. Toisin sanoen on toimittava niin, että Suomi voi olla hiilineutraali jo vuoteen 2030 mennessä.
Touko Aalto (vihr.) sanoi, että koska ilmastonmuutos muuttaa kaiken, meidän on muutettava kaikki: tuotanto- ja liikkumistavat, verotus ja niin edelleen.
”Tarvitsemme radikaaleja muutoksia. Kikyt, sotet ynnä muut ovat pikkunakkeja tähän verrattuna”, tiivisti vihreiden Jyrki Kasvi.
Vasemmistoliiton Silvia Modig ja Arhinmäki vaativat hiilinielujen kasvattamista. Demareiden kantaa linjasi Sanna Marin, jonka mukaan ilmastonmuutoksen ja lajikadon torjuminen ovat tärkeimpiä poliittisia kysymyksiä. Niiden torjunta ei kuitenkaan Marinin mukaan saa kasvattaa hyvinvointi- tai varallisuuseroja.
Päästöjen raju pudottaminen ja talouden pitäminen yhtä aikaa kasvussa, siis päästöjen ja talouskasvun irtikytkentä, on kuuma peruna poliittisessa keskustelussa.
Keskiviikkona siihen koski vasemmistoliiton Anna Kontula. Hän sanoi, ettei irtikytkentä näytä nykytiedon perusteella mahdolliselta. Sen vuoksi on valittava joko talouskasvu tai päästöjen vähentäminen ja talouskasvusta luopuminen ”kaikkine seurauksineen”.
”Kapitalismi nykymuodossaan ei ole yhteensopiva elinkelpoisen planetaan kanssa”, Kontula sanoi.
ilmastonmuutos  politiikka  ilmastopolitiikka 
Tweet