Kansalaiset toivat kaivokset luupin alle – kepu-ministerin hymy hyytyi

18.1.2019

Jenni Leukumaavaara

Päätä pensaaseen ja valikoivaa kuuloa. Sellainen olo hallituksen kaivospolitiikasta on monilla kansalaisilla, oikeusoppineilla ja kansanedustajilla ollut jo useamman vuoden.

Tuntuu, että hallitus on kieltäytynyt näkemästä kaivosalan ongelmia. Uutiset toistuvista ympäristöongelmista eivät tietenkään hälvennä huolta.

Usein kaivosasiat ovat silti yksittäisiä kohuja, jotka jäävät nopeasti muiden asioiden jalkoihin. Posahdus ja tussahdus.

Nyt tiedotusvälineissä on kiitettävästi haastateltu tutkijoita, kaivosyhtiöitä, ympäristöhallintoa. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka sanoi suorat sanat ympäristöhallinnon säästöistä, jotka ovat jatkuneet koko 2010-luvun.

Viime viikkoina kaivoksista on puhuttu kenties enemmän kuin koko hallituskaudella. Vaalien läheisyyden merkitystä ei sovi aliarvioida, mutta väitän, että nyt käynnissä oleva keskustelu on pitkälti sinnikkäiden kansalaisten ansiota. Tarvetta julkiselle keskustelulle on, ja sitähän käydään.

Jonkinmoisen inkarnaation on kokenut myös työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.).

Vielä joulukuun puolivälissä – ennen australialaisen kaivosyhtiö Dragon Miningin viimeisintä kohua – eduskunnan kyselytunnilla Lintilää nauratti vihreiden kansanedustajan Hanna Halmeenpään kyselyt kaivoslain uudistustarpeista sekä Kanadan ja Euroopan välisestä CETA-vapaakauppa- ja investointisopimuksesta.

Halmeenpää kysyi, voisiko kaivoslakia tiukentaa sen sijaan, että sitä löysennetään. Joulukuussa eduskunta aloitti keskustelun kaivoslain ympäristöluvituksen myöhentämisestä. Ympäristöoikeuden asiantuntijat ovat kritisoineet muutosehdotusta jyrkkäsanaisesti.

Halmeenpää luetteli samoja asioita, jotka nyt ovat olleet keskustelussa:

Suomi on luokiteltu maailman houkuttelevimmaksi kaivoskohteeksi malmivarojemme ja löperön kaivoslainsäädäntömme vuoksi. Lainsäädäntö nojaa tsaarinaikaiseen periaatteeseen, jossa löytäjä saa pitää. Meiltä puuttuu louhintavero, kunnolliset rojaltit ja kompensaatiot kaivospaikkakunnille toiminnan haitoista.

Paikallisten asukkaiden ääni ei kuulu riittävästi, eikä kunnilla ole yksiselitteistä veto-oikeutta kieltää kaivostoimintaa, vaikka se haittaisi muita elinkeinoja tai elinympäristöä. Pahimmassa tapauksessa ympäristöhaitat jäävät yhteiskunnan maksettaviksi.

”Kysyn asianomaiselta ministeriltä, kun suomalaisten on hyvin vaikea ymmärtää, miten tämä kaikki on mahdollista: oletteko valmis tiukentamaan ja parantamaan kaivoslainsäädäntöämme?”

Halmeenpää kysyi myös Kanadan ja EU:n välisestä CETA-sopimuksesta, joka on lisännyt kansalaisten huolta kaivoslaista. Vapaakauppasopimus poistaa tulleja ja vähentää kaupan esteitä maiden välillä. Samalla se vie valtaa Suomen hallintoviranomaisilta, tuomioistuimilta ja eduskunnalta.

Eduskunta on vaatinut pariinkiin otteeseen hallitukselta toimia sen turvaamiseksi, että Suomella on oikeus edelleen parantaa lainsäädäntöäään ilman uhkaa korvausvelvollisuudesta ulkomaisille kaivosyhtiöille.

Lintilän mukaan CETA-sopimuksessa ei ole ongelmia. Kaivosverosta voidaan keskustella, mutta kaivoslakiin ei hänen tietojensa mukaan ole muutoksia tulossa. Sen sijaan Halmeenpäällä saattaa hänen mukaansa ongelmia olla.

”Minusta nyt pahasti tuntuu, kaikella kunnioituksella, edustaja, siltä – te olitte vuosi sitten täysin näitten lakien takana, nyt te olette vastaan näitä – että taitaa olla vaalit tulossa”, Lintilä päätti keskustelun. Ja naureskeli.

(Halmeenpäällä ei muuten ole ainakaan eduskuntavaaleja edessä keväällä.)

Tämän vuoden puolella Lintilä ei ole naureskellut. Kun kaivosasioista kirjoittelua jatkoivat ansiokkaasti esimerkiksi Yle, Helsingin Sanomat ja Iltalehti, keskustelu kaivoksista jäntevöityi ja laajeni juuri niihin seikkoihin, joista Halmeenpää kysyi.

Ero on julkisuuden paineessa. Vuonna 2019 eduskuntapuolueet ovat olleet kaivoslinjauksistaan esillä enemmän kuin koko hallituskauden aikana.

Tiedotusvälineiden kyselyissä on käynyt ilmi, että kaivosverolle on yllättävän laaja kannatus. Sitä kannattaa jossain muodossa jopa keskusta, joka on yleisesti varonut vaikeuttamasta kaivosalan toimintaa. Ainoastaan perussuomalaiset vastustaa veroa.

Lintilä on sanonut olevansa valmis käymään ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) kanssa kaivoslakia läpi eri sidosryhmien kanssa. Yhteistyö onkin siinä mielessä järkevää, että kaivosasioihin liittyvät läheisesti myös ympäristönsuojelu- ja vesiensuojelulait. Tiedot olisivat tulevan kevään hallitusneuvottelijoiden ja tulevan hallituksen käytettävissä.

Työ- ja elinkeinoministeri on luvannut selvityksen myös Dragon Miningin toimista.

Hallitus on kompastellut kaivosasioiden läpinäkyvyydessä, joten suhtaudun varauksella uusimpiin selvityslupauksiin. Syksyllä työ- ja elinkeinoministeriö teetti kaivoslakia lobanneella firmalla selvityksen, jota ei julkistettu vapaaehtoisesti missään.

Kansanedustajat ovat joutuneet moneen kertaan kyselemään hallituksen kantoja kaivosasioissa. Kirjallisia kysymyksiä ovat tehneet tällä vaalikaudella niin vihreiden, vasemmiston, kokoomuksen kuin perussuomalaistenkin edustajat. Tuoreimman kysymyksen on tänä vuonna tehnyt vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto.

Vihreä eduskuntaryhmä on ehdottanut eduskuntaan ajankohtaiskeskustelua kaivoslaista, ja puolue on esittänyt omat näkemyksensä kaivoslain uudistamistarpeista.

Suomi on elänyt jonkinasteista kaivosbuumia koko 2000-luvun. Päivänselvää on, että kaivosasiat eivät ole katoamassa mihinkään.

Suomessa on monia kriittisiksi luokiteltuja raaka-aineita, joille on kysyntää. Suhteutettuna tuotantomääriin Euroopassa Suomen metallimalmikaivosten tuotanto on jo nyt merkittävää. Visioissa mineraaliala on yksi talouden merkittävistä tukipilareista. Siksi kaivoksia on syytä seurata tarkasti vastedeskin.

Suomen historiassa on aika ennen ja jälkeen Talvivaaran. Talvivaaraa ja sittemmin Terrafamea seurannut kaivosaktiivi Antti Lankinen sanoi viime vuonna julkaistussa Vihreän Langan kaivosjutussa, että on pettynyt moneen asiaan Talvivaaran tapauksessa, mutta on siitä seurannut hyvääkin.

”Talvivaaran ympäristölupa meni niin pahasti metsään, että sen jälkeen varmaan muihinkin kuin kaivoshankkeisiin liittyen viranomainen ei voi enää luottaa toiminnanharjoittajaan samalla tavalla kuin se luotti Talvivaaraan”, Lankinen sanoi.

Vaatii median hereilläoloa ja kansalaisten aktiivisuutta, että kaivosyhtiöt mutta myös viranomaiset noudattavat ympäristölakeja.

On aiheellista kysyä, miksi kansalaisyhteiskunnan pitää ottaa näin aktiivinen rooli. Silti tai juuri siksi kiitoksen ansaitsevat kaikki, jotka tekevät pro bono -työtä omassa arjessaan.

Parhaillaan kansalaisaloitepalvelussa ruksuttaa aloite maanpinnan alapuolisten luonnonvarojen siirtämisestä kansalliseen omistukseen. Vajaan kolmen viikon aikana aloitteen on allekirjoittanut yli 15 000 ihmistä. 

Kaivosasiat kuumentavat tunteita, ja kiusaus korvien sulkemiseen ja väärinymmärryksiin voi olla kova. Nytkin on tullut joitakin ylilyöntejä, mutta pääosin keskustelu on ollut asiallista ja analyyttista. Se on koko yhteiskunnan etu.

 

kaivoslaki  eduskunta  TEM  yva  ympäristöministeriö 

Tweet