Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mahdoton persukysymys
14.12.2018
Vihreiden puheenjohtajan näyttää olevan mahdotonta vastata oikein kysymykseen, onnistuisiko hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa.
Touko Aalto sanoi reilu vuosi sitten, että Jussi Halla-ahon perussuomalaisten kanssa hallitukseen ei lähdetä. Hesarin Marko Junkkari tulkitsi, että tätä ja Aallon muita lausuntoja niin, että Aalto jakaa jo hallituspaikkoja.
Pekka Haavisto sanoi tänään perjantaina Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että hallitusyhteistyön ratkaisevat asiat, eivät puolueiden nimet.
Kuten haastattelussakin todetaan, vihreät ja perussuomalaiset ovat eri mieltä lähes kaikesta. Mutta kun Haavisto ei hallitusyhteistyötä sulkenut suoraan pois, kohu nousi saman tien.
Junkkari piikitteli Aaltoa aikanaan siitä, että heti puheenjohtajaksi valitsemisensa jälkeen tämä ei sulkenut pois yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Tuolloin Aalto sanoi:
”Jos Halla-ahon persut muuttavat linjaansa niin että muistetaan luonnon monimuotoisuus, taistellaan ilmastonmuutosta vastaan ja turvapaikkapolitiikka muuttuu inhimillisemmäksi, niin sitten sekin olisi mahdollista.”
Tämä vastaus on sisällöltään lähellä Pekka Haaviston Maaseudun Tulevaisuudelle antamaa.
Tänään ilmestyneessä Vihreässä Langassa on Haaviston haastattelu. Kysyimme Haavistolta muun muassa, onko jokin puolue, jonka kanssa ei voi tehdä yhteistyötä.
Haavisto vastasi näin:
”Harva puolue on siinä asemassa, että voi rajata muita yhteistyön ulkopuolelle. Aina voi kertoa, millaisen hallituksen ohjelmaan itse lähtisi mukaan. Vihreitä ei tulla näkemään hallituksessa, joka vähentää kehitysapua tai heikentää ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa.”
Käytännössä siis sama kommentti, kuin Haaviston tänään julkaisemassa Facebook-kirjoituksesta, jossa hän täsmensi suhdetta perussuomalaisiin.
Haavisto on painottanut siis vihreiden omaa linjaa ja – kenties Touko Aallon saaman gallup-pääministerileiman opettamana – ollut korostetun varovainen antamaan lausuntoja, jotka voisi tulkita hallituspaikkojen jakamiseksi.
Toki sovitteleva ja vastakkainasettelua kaihtava retoriikka sopii Haaviston omaan puhetapaan ja imagoon.
Omista arvoista ja omasta politiikasta puhuminen sopii myös vihreiden viestintälinjaan. Kun haastattelin tuolloista puheenjohtajaa Ville Niinistöä keväällä 2017, hän kertoi että vuoden 2011 vaalien jälkeen vihreissä päätettiin, ettei puolueen imago voi perustua kenenkään vastustamiseen.
2011 eduskuntavaaleissa vihreät asemoi itsensä perussuomalaisten vastavoimaksi ja hävisi rumasti.
”Me päätimme, että olemme hyvän puolella ja tasa-arvoisuuden puolella, emme ketään vastaan.”
Aallon ensimmäinen lausunto perussuomalaisista ja Haaviston kommentit noudattivat tätä linjaa.
Kerrotaan omat arvot ja sanotaan, että kaveriksi käy kuka tahansa, joka nämä arvot jakaa. Pohjaoletuksena on, että on kaikille itsestäänselvää, ettei yhteistyö täysin toisia arvoja edustavan porukan kanssa käy.
Sanotaan asia vain positiivisen kautta. Ja vieläpä niin, ettei tarvitse leimautua gallup-luvuista hullaantuneeksi hallituksenrakentelijaksi.
Omaa linjaa korostavan retoriikan ongelmaksi voi tulla selkeyden puute. Etenkin, kun sosiaalisessa mediassa on tullut tavaksi ymmärtää väärin myös tarkoituksella.
Tästä syntyy eräänlainen metatason ongelma: Ärtymys nousi siitä, miten suhdetta perussuomalaisiin ilmaistaan, ei suhteesta perussuomalaisiin sinänsä.
Vai uskoiko joku aivan tosissaan, että Haavisto kosiskelee perussuomalaisia hallitusyhteistyöhön?
Retoriikan väkevyyteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota keväällä, kun vaalit lähestyvät. Silloin iloisesti omia arvoja korostava puhetyyli joutuu todelliseen testiin.
Olet siis tuollainen, mutta kenen joukoissa seisot?
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
