Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mitä jos sittenkin syyllistettäisiin
12.11.2018
Olen suunnitellut ja toteuttanut lukuisia ilmastokampanjoita. Saan joka kerran kuulla nämä neuvot:
”Muista, että ihmisiä ei saa syyllistää”.
”Pitää olla kannustava ja positiivinen.”
”Pienetkin teot ovat merkittäviä.”
Olen pyrkinyt parhaani mukaan noudattamaan niitä. En tiedä jaksanko enää.
Neuvojien mukaan ihmisten syyllistäminen heidän ilmastopäästöistään aiheuttaa vain mielipahaa, eikä saa aikaan toivottua lopputulosta.
Noin kuukausi sitten julkaistu IPCC:n ilmastoraportti laittoi sellaiset luvut pöytään, että nyt on tärkeämpääkin tekemistä, kuin miettiä korkean hiilijalanjäljen jättävien ihmisten uhriutumista.
Jos Suomi haluaa tehdä oman osuutensa maapallon lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen, on maamme oltava reilun kymmenen vuoden päästä hiilineutraali.
Suomalaisten vuosittaisen hiilijalanjäljen pitää tippua nykyisestä kymmenestä tonnista kolmeen tonniin vuoteen 2030 mennessä. Nykyinen elämäntapamme ei näillä spekseillä ole mahdollista.
Faktat ovat faktoja. Jos niiden kuulemisesta tulee ikävä fiilis, niin voi voi.
Klassinen esimerkki syyllistymisestä on lentomatkustaminen. Kaukomatka aiheuttaa jopa tuhansien hiilidioksidikilojen päästöt. Yksikin lentäen tehty kaukomatka vastaa siis muutaman vuoden päästä koko vuoden ”sallittua” päästökiintiötämme.
Ihmiset keksivät mitä ihmeellisempiä tapoja perustellakseen kaukomatkansa. Suomesta on pakko päästä talvella aurinkoon tai mielenterveys pettää. Japanissa on sellaista puuterilunta, jota on ihan pakko päästä laskemaan.
Paras esimerkki oli Twitterissä kohtaamani äiti, joka perusteli Thaimaan lomaa sillä, että lapset oppivat siellä uimaan. Ehkä hän ei ole kuullut uimahalleista.
Käytämme ilmakehäämme kaatopaikkana. Ilmastoa lämmittävät kaasut ovat näkymättömiä, joten emme huomaa sitä ennen kuin kaatopaikka alkaa olla ääriään myöten täynnä.
Kun joku heittää roskan maahan, pidämme itsestään selvänä, että asiasta saa huomauttaa. Kun dumppaa Thaimaan matkan takia tuhansia kiloja ilmastoa lämmittäviä kaasuja taivaan kaatopaikalle, siitä huomauttaminen on syyllistämistä.
On varmasti totta, että syyllistäminen ei toimi kaikkien kohdalla. Timo Soini tuskin ryhtyy kasvissyöjäksi, vaikka hänelle kuinka toitottaisi eläinperäisen ruoan haitallisuudesta.
Syyllistyminen ja huono omatunto voivat kuitenkin olla avain muutokseen. Kaikkea ilmastoviestintää ei pidä suunnitella herkkähipiäisten ehdoilla. Faktat pitää kertoa, vaikka se aiheuttaisi kuinka mielipahaa.
Itselläni syyllistäminen on toiminut. Mitä tietoisemmaksi olen tullut kulutusvalintojeni haitallisuudesta, sitä enemmän olen pyrkinyt muuttamaan niitä.
Ensiksi kodin sähkö vaihtui uusiutuvaan energiaan, sitten ruoka kasvispainotteiseksi. Muutama vuosi sitten bensa-auto vaihtui bioetanolilla kulkevaksi ja viimeiset pari vuotta olen vähentänyt lentämistä merkittävästi.
Elämänlaatuni ei ole kärsinyt näistä valinnoista ollenkaan, pikemminkin päinvastoin.
Kriitikoiden mukaan minun ei pitäisi kertoa näistä teoista. Heidän mielestä kyse on vain oman hännän nostamisesta ja hyvesignaloinnista.
Kun seuraavan kerran ostan marketista kiekon briejuustoa, menetän samojen kriitikoiden mukaan oikeuteni valittaa toisten etelänmatkoista.
Paitsi että minun pitäisi ostaa brietä 300 kiloa, jotta pääsisin Thaimaan loman päästölukuihin.
Minua saa mielellään syyllistää siitä juustosta. Mitä enemmän saan kuraa niskaani, sitä todennäköisemmin muutan tapojani.
Vanhan vitsin mukaan vegaanin tunnistaa ruokapöydässä jo ennen kuin ruokailu on edes alkanut. Hän kun todennäköisesti kertoo vegaaniudestaan ensitöikseen.
Vitsissä on perää. Tunnistan siitä itsenikin, vaikken vegaani olekaan.
Meuhkaan ilmastoasioista somessa sitä tahtia, että en yhtään ihmettele, jos alan kohta saamaan ystävällisiä ehdotuksia somepaastosta.
Ilmastoystävällisiä valintoja tekevien pitää kuitenkin olla äänessä. Kulutustapojen muutoksilla on nimittäin tapana tarttua. Siksi niistä pitää kertoa.
Kun useampi ympärilläsi tekee ilmastoystävällisiä valintoja, veikkaan, että sinunkin kynnyksesi tehdä niitä madaltuu.
Kyynikoille suosittelen avointa mieltä.
Kun seuraavan kerran kuulet jonkun tuttavan kertovan, kuinka paljon vähäpäästöisempää kasvisruoka on, tai ihmettelevän, miksi kaikki eivät ole vaihtaneet sähkösopimustaan, koeta päästä yli tunteesta, että tuo vain jeesustelemalla syyllistää sinua.
Kyse on mitä todennäköisimmin aidosta halusta laittaa kampoihin ilmastonmuutokselle. Kaverisi haluaa vain houkutella sinut mukaan talkoisiin.
On toki muistettava, että ilmastonmuutosta ei hillitä pelkästään vapaaehtoisilla kulutusvalinnoilla. Ne voivat kuitenkin vauhdittaa muutosta vähähiiliseen yhteiskuntaan.
Sama muutosteoria pätee myös poliittiseen ilmastovaikuttamiseen. Lokakuussa yli 8 000 ihmistä marssi eduskuntatalolle sanomaan päättäjillemme, että on pakko toimia. Uskallan veikata, että seuraavalla marssilla nähdään paljon enemmän ihmisiä.
Esimerkillä on voimaa.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
