Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Kun kauramaidon ostaminen ei riitä
3.9.2018
Kun poliitikoilta kysyy heidän näkemyksiään talouspolitiikasta, harva vastaa kertomalla henkilökohtaisesta taloudestaan. Siis siitä, kuinka paljon on velkaa, miten kuluttaa rahansa tai säästää eläkepäiviään varten.
Kun kysytään ilmastopolitiikasta, moni ryhtyy kertomaan anekdootteja, miten on vähentänyt autoiluaan ja lisännyt kierrätystä ja kertoo, miten lautasella on nykyään vähemmän lihaa.
Miksi ilmastokysymyksissä mennään heti henkilökohtaiselle tasolle? Ikään kuin poliittisilla päättäjillä ei olisi valtaa päättää näistä asioista koko yhteiskunnan tasolla.
Usein viitataan Syken tutkimuksesta peräisin olevaan lukuun, jonka mukaan 68 prosenttia Suomen ilmastopäästöistä syntyy kotitalouksien kulutuksesta. Eli siitä, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme.
Lukua käytetään oikeutetusti osoittamaan, että arjen valinnoillamme on oikeasti väliä. Ongelma on, että kaikesta valistuksesta huolimatta hyvin harva tekee ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta oikeita arjen valintoja.
Äskettäisessä gallupissa 65 prosenttia suomalaisista sanoi torjuvansa ilmastonmuutosta kierrättämällä. Sillä ei ole isossa kuvassa juurikaan merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Oikeasti vaikuttavissa asioissa – asumisessa, liikkumisessa ja ruokavaliossa – vain noin 25 prosenttia suomalaisista on tehnyt edes joitain muutoksia.
Myös vastuullisesti toimivalla on paheensa. Hommaan liittyy aimo annos kaksinaismoralismia, kun yksinomaan vegaaniruokaa syövä hipsuli lentää toiselle puolelle maailmaa joogaamaan ja etsimään itseään, tai piipahtaa viikonlopuksi Berliiniin juomaan kauramaitolattea.
Itse syön juustoja lähes samaan tahtiin kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka tiedän juuston hiilijalanjäljen olevan lihaa suurempi.
Suomesta ei varmaankaan löydy ketään, jonka vuosittainen hiilijalanjälki olisi globaalisti kestävällä tasolla, eli noin kaksi tonnia hiilidioksidia. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin kymmenen tonnia.
Joka tuutista toitotetaan, että vastuulliset kuluttajat muuttavat maailmaa ja yritysten on pakko reagoida kuluttajien paineeseen.
Valio on alkanut myymään kauramaitoa ja Neste biodieseliä, Tämä ei ole vielä muuttanut suuressa mittakaavassa juuri mitään. Edelleenkin suurin osa ihmisistä lappaa kauppakassiin tavallista maitoa, ja vaihtoehtoiset autojen polttoaineet ovat lähinnä kuriositeetti.
Kuluttajavaikuttamisen ongelma on, että se perustuu vapaaehtoisiin valintoihin. Niin kauan, kun vastuullisempi vaihtoehto on kalliimpi tai muuten vaivalloisempi hankkia, valitsee valtaosa ihmisistä ilmaston kannalta huonomman vaihtoehdon. Edelläkävijät voivat taputtaa itseään selkään, mutta maailmaa heidän valintansa eivät muuta.
Tilannetta voisi verrata siihen, että liikenneturvallisuutta ryhdyttäisiin parantamaan alentamalla nopeusrajoituksia. Uudet alemmat nopeusrajoitukset olisivat kuitenkin vapaaehtoisia, eikä niiden rikkomisesta tulisi sakkoja. Kuinka moni ajaisi uusien rajoitusten mukaisesti?
En halua vähätellä vastuullisia valintoja tekeviä ihmisiä. Pyrin itsekin valitsemaan vastuullisesti. Vaihtoehtoja ei ole. Pelissä on lasteni tulevaisuus. Jos tiedostaa ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan vakavuuden, on vaikea ymmärtää, miksei niin moni näytä välittävän.
Silti on aika puhkaista kuvitelma, että kuluttajavalinnoilla voidaan pysäyttää ilmastonmuutos. Se on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä riittävän moni ei koskaan tee vastuullisia valintoja vapaaehtoisesti.
Ilmastonmuutoksesta on puhuttu kohta 40 vuotta. Emme voi enää odottaa koko ajan nurkan takana lymyävää kuluttajien massaheräämistä vastuullisuuteen.
Suomessa pidetään keväällä mahdollisesti jopa kolmet vaalit. Kannattaa jo valmistautua kuulemaan poliitikoilta latteuksia siitä, miten Suomi on jo edelläkävijä ilmastopolitiikassa. Tosiassa olemme verrokkimaihin verrattuna korkeintaan keskikastia.
Yksikään maailman maa ei tee tällä hetkellä riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jos kaikki alisuoriutuvat, ei kärkijoukoissakaan olemisesta ole iloa.
Mitä jos me kauramaitoa juovat emme päästäisi poliitikkoja tällä kertaa niin helpolla?
Lyödään sen verran julkista painetta, että puolueiden on pakko antaa kunnon vastauksia. Vaaditaan pelisääntöjen muuttamista ja tehdään ilmaston kannalta haitallisista kulutusvalinnoista yksinkertaisesti niin kalliita, ettei niitä kannata tehdä. Silloin nähdään miten iso laiva kääntyy.
Huudetaan ”ei riitä”, joka kerta, kun kuulemme riittämättömiä lupauksia. Huudetaan ”valehtelija”, joka kerta, kun poliitikko väittää Suomen jo tekevän tarpeeksi. Huudetaan ”vastuunpakoilija”, joka kerta, kun valtaa käyttävä poliitikko sanoo, että ilmastonmuutos ratkeaa arjen pienillä teoilla.
Samalla jatketaan sen kauramaidon vapaaehtoista ostamista, jätetään ne piipahdukset Berliiniin tai Välimerelle väliin ja mennään julkisilla töihin. Ei siitä haittaakaan ole. Muistetaan kuitenkin, että yksin nämä eivät lähimainkaan riitä.
Ja ihan vinkkinä vaaleihin valmistautuville poliitikoille: minua eivät kiinnosta sinun arjen pienet ilmastotekosi. Minua kiinnostaa, miten aiot käyttää valtaasi, jotta Suomessa tehtäisiin Pariisin sopimuksen velvoitteet täyttävää ilmastopolitiikkaa.
ilmastonmuutos kuluttajavaiinnat
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
