Eikö päättäjillämme ole lapsia?

14.9.2018

Niklas Kaskeala

Niklas Kaskeala on Protect Our Winters -järjestön Suomen puheenjohtaja

Usein mietin, eikö poliittisilla päättäjillämme ole lapsia? Kysymys on hölmö, sillä tiedän hyvin, että useimmilla on lapsia. Silti päättäjien välinpitämättömyys lastensa ja lastenlastensa tulevaisuudesta on minulle jatkuva hämmennyksen aihe.

Nyt valtaa pitävät ovat viimeinen sukupolvi, joka voi vielä vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Pysäyttää sitä ei enää voi, mutta hillintä on vielä mahdollista. Jos emme ryhdy toimiin nyt, ovat lapsemme ja lapsenlapsemme todellisessa vaarassa jo muutaman vuosikymmenen päästä.

Ilmastonmuutoksesta kärsitään jo nyt ja lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa monissa kehittyvissä maissa. Tämä on kuitenkin vasta esimakua tulevaisuudesta, jossa maapallon keskilämpötila voi olla jopa 4-5 astetta korkeampi kuin nyt. Tällöin puhutaan katastrofista, jota ihmiskunta ei koskaan ennen joutunut kokemaan.
 
Maailman johtajat asettivat Pariisissa vuonna 2015 tavoitteeksi pitää maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.
 
Yksikään maailman maa ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin tavoitteen saavuttamiseksi. Kuilu lupausten ja todellisten toimien välillä on valtava.

Aika on loppumassa. Ilmastotutkijat ovat varoittaneet, että meillä on nykymenolla enää häviävän pieni mahdollisuus pitää maapallon lämpötilan nousu kahden asteen tavoitteen alapuolella.
 
Tarvitsemme siis ripeästi toimia, joilla käännetään suunta. Suomen pitää olla hiilineutraali jo noin 15 vuoden päästä, jos haluamme tehdä oman osuutemme Pariisin sopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi. Silti Suomen hallitus tekee politiikkaa, jonka myötä maamme nettopäästöt jopa kasvavat lähivuosina.

Lähes kaikki suomalaispoliitikot ovat huolissaan niin sanotusta kestävyysvajeesta, eli siitä, miten rahoitamme ikääntyvän väestömme palvelut. Itse olisin huolissani, miten lapsemme ja lapsenlapsemme pysyvät hengissä jopa viisi astetta lämmenneessä ja sekasortoon ajautuneessa maailmassa.
 
Kahden lapsen isänä en keksi mitään tärkeämpää tehtävää, kuin varmistaa lapsilleni hyvä elämä. Kun lapseni muutaman vuosikymmenen päästä mahdollisesti kysyvät ”mitä sä teit silloin, kun maailmassa päätettiin mun tulevaisuudesta?”, haluan vastata tehneeni kaikkeni.

Ihmettelen suuresti, että päättäjämme eivät näytä tekevän samoin.

ilmastonmuutos