Tervetuloa Brysseliin, Bannon!

14.9.2018

Anna-Kaisa Itkonen

Anna-Kaisa Itkonen vastaa Euroopan komission ilmasto- ja energia-asioiden viestinnästä. Tekstit eivät vastaa komission kantaa.

Keski-Euroopan helteet viilenivät hetkellisesti, kun Trumpin entinen spin-doctor Steve Bannon ilmoitti perustavansa uuden poliittisen liikkeen nimeltä Movement syksyllä Brysseliin.

Bannonin tavoitteena on Euroopan unionin tuhoaminen. EU-kuplassa moni hengitteli paperipussiin, kunnes Euroopan äärioikeiston johtohahmot totesivat julkisuudessa, etteivät ole erityisen innostuneita avuliaasta amerikkalaisesta käsiparista.

Minäkin ehdin hetken hyperventiloida. Sitten luin, miten Bannon aikoo tavoitteeseensa päästä: koordinoimalla Euroopan äärioikeistoa. Sehän kuulostaa ihan EU:lta! Euroopan unionia voi moittia monesta, muttei koordinaation puutteesta.

Mitä mahdottomampi koordinoitava, sitä suuremmalla todennäköisyydellä EU on perustanut sille oman erillisviraston. Bannonin liike on siis sisäistänyt jotain perinjuurin eurooppalaista: rajat ylittävän yhteistyön välttämättömyyden.

En vakuuttunut Bannonin EU-tietämyksestä hänen kertoessaan Movementin aikovan halvaannuttaa EU:n päätöksenteon.

Institutionalisti sisälläni hyrähti. EU:n päätöksentekojärjestelmähän on maailmankuulu siitä, että se tarpeen tullen halvaannuttaa itse itsensä. Ei siihen tarvita mitään paleokonservatiivin perustamaa koordinaatioryhmää!

Liikkeen yhteisestä ohjelmasta sopiminen saattaa myös osoittautua odotettua kimurantimmaksi, kun yhteensä 24:ää eri EU-kieltä puhuvat poliitikot saapuvat neuvotteluihin: Lietsotaanko vihaa ja pelkoa yhdessä EU-tasolla, vai onko jotain, mikä tulisi parhaiten vastustetuksi jäsenvaltiotasolla?
Miten tästä kaikesta päätetään? Yksimielisesti vai määräenemmistöllä?

Kenties amerikkalainen Bannon kuvitteli saavansa 27:n EU-maan kansallismieliset poliitikot tanssimaan tahdissaan, kun hän vilauttaa dollarinippua?

Ei Bannonkaan luonnostele kaikkea materiaaliaan itse: vuoden 2016 presidentinvaalikampanjan iskulauseista iso osa oli kierrätystavaraa. Esimerksi Bannonin ihaileman Mussolinin Euroopassa tunnetuksi tekemä “Drenare la palude”, “Drain the Swamp.”

Suot selvästi vetävät Bannonia puoleensa. Saatuaan lähtöpassit Washingtonista suuntana oli toinen suolle rakennettu politiikan pääkaupunki, Bryssel.

Vaihtoehtoisen totuuden isä ei ole puuhaamassa Brysseliin vaihtoehtoista EU:ta, vaan tulee Eurooppaan rahoittamaan trolleja ja kylvämään valheita. Tämä on hyvä muistaa, kun eurovaalikampanjoissa EU:ta lyödään joka suunnasta.

Nopeat reaktiot eivät varsinaisesti ole EU:n vahvuus. EU vastaa hyökkäyksiin piinallisen hitaasti, sillä demokratiaan ja totuuteen perustuva järjestelmä ei tee äkkiliikkeitä eikä pelottele kansalaisiaan.

Politiikan valheet ovat siitä epäkäytännöllisiä, että ne happanevat suunnilleen yhtä nopeasti kuin tviitit. Parhaimmillaan Bannonin liike saakin liikkeelle eurooppalaiset totuuden puolesta puhujat.

He ovat edelleen kansalaisten ylivoimainen enemmistö, eikä niillä viesteillä ole viimeistä myyntipäivää.

Soiden kuivattelija Bannon saattaa syksyn kuluessa vielä hyvinkin kaivata takaisin Washingtoniin. ”Suo siellä, vetelä täällä”, totean silloin lakonisesti.