Turkki hyökkää taas Syyriaan. Miksi EU istuu käsillään?

5.2.2018

Teo Comet

Turkin armeija käynnisti kaksi viikkoa sitten sotilaallisen operaation Pohjois-Syyrian Afrinissa. Kyseessä on kolmas kerta, kun Turkki osallistuu Syyrian sotaan viimeisen kolmen vuoden aikana.

Yksi operaation taustatekijöistä on, että Yhdysvallat aikoo luoda 30 000 sotilaan joukon Turkin ja Irakin väliselle rajalle. Syyrian demokraattiset voimat (SDF), joka koostuu pääsääntöisesti kurditaistelijoista, olisivat tärkeässä asemassa, sillä alue on suurelta osin SDF:n hallitsemaa. Turkki ei tätä niele. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Turkki laskee, että se voi ryhtyä toimiin.

Turkin armeijan operaatio on käytännössä tarkoittanut, että Saksasta ostettuja Leopard-tankkeja on ajettu rajan yli Syyriaan, ja että kyliä on pommitettu Yhdysvalloista ostetuilla F-16 -hävittäjillä.

Afrinin alueella asuu eri etnisiä ryhmiä. Kurdien lisäksi Afrinissa asuu jesidejä, arabeja ja turkmeeneja, joiden joukossa noin satatuhatta pakolaista muualta Syyriasta. Afriniin on yritetty rakentaa demokraattista itsehallintoa. Tämä on Turkille liikaa, sillä kurdilainen itsehallinto Syyriassa koetaan turvallisuusuhkana Turkin tasavallan intresseille. Siispä Turkki yrittää ottaa alueen omaan hallintaansa pommein.

Uhriluvusta ei ole tarkkaa tietoa, mutta useat länsimaalaiset tiedotusvälineet ovat raportoineet kymmenistä siviiliuhreista. Joukossa on myös lapsia.

Kaikki kritiikki sotatoimia kohtaan on Turkissa tukahdutettu. Tiedotusvälineiltä ja poliittisilta toimijoilta odotetaan vankkumatonta tukea hyökkäykselle. Toimittajia ja poliitikkoja on vangittu runsaasti viime viikkoina. Sekä kurdit että hallitusta kritisoivat turkkilaiset ovat virallisen näkemyksen mukaan terroristeja ja heitä kohdellaan sen mukaisesti.

Sotatoimet toteutetaan Venäjän suostumuksella. Tilanne on kärjistänyt välejä myös NATO-maiden Turkin ja Yhdysvaltojen välillä, mikä sekään ei haittane Venäjää.

Turkin presidentti Erdogan laskee sen varaan, ettei Yhdysvallat tue omia liittolaisiaan Turkin hyökätessä Afriniin. Erdoganin puheet lähialueen "puhdistamisesta terroristeista" tarkoittaa käytännössä hyökkäystä kaikkia Afrinin asukkaita kohtaan.

Nyt olisi tärkeää, että EU ottaisi aktiivisen, rauhaa edistävän roolin. Kyseessä on kuitenkin EU-ehdokasmaa, joka on ryhtynyt sotatoimiin. EU:lla on diplomaattisia ja kaupallisia keinoja painostaa Turkkia lopettamaan sotatoimet.

EU ja sen jäsenmaat ovat olleet sodasta täysin hiljaa. Ainakin kahdeksan EU-maata, Suomi mukaan lukien, ovat myyneet Turkille aseellista kalustoa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nyt osaa näistä aseista käytetään siviilien tappamiseen.

EU:n ulkopoliittinen edustaja Federica Mogherini twiittasi 25.1., viisi päivää operaation alkamisen jälkeen, hymyilevän yhteiskuvan Turkin EU-ministerin kanssa. Linkatussa artikkelissa kerrottiin, että he olivat keskustelleet Turkin operaatiosta Afrinissa, ja että Turkki on EU:n "avainkumppani".

Syyrian kurdit ovat menestyksekkäästi puolustautuneet ISIS:tä vastaan Kobanessa sekä vapauttaneet Raqqan samalta ääriliikkeeltä. ISIS on nyt heikoimmillaan moneen vuoteen, ja kurdit yrittävät rakentaa Pohjois-Syyriaan instituutioita rauhallista yhteiseloa varten. Kun Turkki vastaa aikeisiin verisellä voimapolitiikalla, EU:n ulkopoliittinen johto sekä jäsenmaat ovat neutraaleja.

Maailmanpolitiikka muuttuu, koska sitä muutetaan. Putinin, Trumpin ja Erdoganin aikana on luontevaa kysyä, mihin suuntaan tämä politiikka muuttuu ja kenen toimesta. Asekauppa käy ja EU istuu kriisistä toiseen käsillään. Mikäli Suomi ja muu EU eivät ota aktiivista roolia Turkin viimeisimpien sotatoimien lopettamiseksi, on todennäköistä ,että Syyrian sodan siviiliuhrien ja pakolaisten määrä kasvaa entisestään.

turkki  euroopan unioni  asevienti  eu-blogi