Miten autamme fasismin viettelemää Merviä?

23.1.2018

Maria Pettersson

Kun Mervi liittyi sökörinkiin 15 vuotta sitten, hän oli mukava, eikä tippaakaan fasisti. Mervillä oli ollut menneisyydessä hankalaa ja tosi ikävä eksä.

Oli kiva nähdä, miten hän uusien kavereiden myötä pääsi takaisin raiteilleen. Mervistä tykättiin ja Mervi viihtyi sököringissä. Kaikesta ei oltu samaa mieltä, mutta mitä sitten – toimeen tultiin mainiosti.

Yhtäkkiä Mervi alkoi hengailla Suomi ensin -porukoissa. Meni vähän aikaa ennen kuin kaverit huomasivat, että Mervi oli muuttunut. Natsisympatioita siellä, ulkomaalaisvihaa tuolla. Samaan aikaan Mervin arvot muuttuivat. Yhtäkkiä hänestä tulikin intohimoinen avioerojen, ehkäisyn ja aborttien vastustaja.

Ensin Merville yritettiin sanoa nätisti, että ehkäpä Suomi ensin ei varsinaisesti jalosta häntä ihmisenä. Pyydettiin kiltisti, perusteltiin loogisesti, vedottiin Mervin hyvään puoleen. Mervihän oli sökörinkiin liittyessään luvannut noudattaa sen arvoja ja olla avoin, suvaitsevainen ja kiva.

Sitten sanottiin jo vähän kovemmin, mutta ei sekään auttanut. Mervillä ei näytä olla aikomustakaan luopua uudesta maailmankatsomuksestaan. Kukaan ei tietenkään halua hylätä kaveria. Mitä sököringin pitäisi tehdä?

Kuten fiksuimmat jo arvasivat, sökörinki on EU ja Mervi on Puola ja Unkari. Sökörinki, eli me muut EU-maat, toljotamme sormi suussa. Miten ratkaisemme tilanteen, joka on kestänyt liian pitkään?

EU on tottunut siihen, että jäsenmaat jakavat suunnilleen samat eurooppalaiset arvot. Kotona arvoja ei ole tarvinnut erikseen markkinoida. Paukut on voitu panna siihen, että unionin ulkopuolisia maita yritetään tuoda eurooppalaisten arvojen piiriin. Nyt epäeurooppalaiset arvot kukoistavat unionin sisällä.

EU:ta syytetään usein siitä, että se haluaa kovasti kertoa muille, miten pitäisi elää. Omia jäsenmaita kohdellaan löysemmin. Puola ja Unkari ovat saaneet polkea ihmisoikeuksia varsin vapaasti ilman, että siihen puututaan muuten kuin sormea heristämällä.

Ennen kuin sormi herisee, ovat parlamentti ja neuvosto käyneet viitisenkymmentä tuntia keskusteluja siitä, onko heristely sittenkään tarpeen. EU:n ihmisoikeuksien ja ulkomaalaisten vastustajat tukevat toisiaan. Puola ei anna EU:n höykyttää Unkaria eikä päinvastoin. Nyt tukijajoukkoon liittynee myös Itävalta.

Ketä pitäisi rangaista ja miten? Puolalaiset tykkäävät EU:sta. Lähes 90 prosenttia pitää jäsenyyttä hyvänä asiana. Jos Puolaa aletaan rangaista vaikkapa taloudellisesti, kärsijäksi ei päädy kammottavaa politiikkaa tekevä hallitus vaan tavallinen puolalainen (joka tosin on äänestänyt kammotukset valtaan). Johtaisiko se EU:n kannatuksen laskuun? Sitä ei kukaan halua.

Mikä olisi oikea tapa ohjailla maata juuri sen verran, että hallitus lopettaisi perseilyn, mutta EU:n kannatus pysyisi kovana?

Irvokkaimmillaan EU:n ja jäsenmaiden avuttomuus näkyy, kun eurooppalaisia arvoja viedään ulkomaille.

Hammasrivistöt kiiltelevät, kun komissaari Cecilia Malmström ja Meksikon talousministeri Ildefonso Guajardo hymyävät käsi kädessä: ”On aika rakentaa siltoja, ei muureja”, twiitissä lukee.

Siinäs kuulit Trump - USA haluaa sulkea meksikolaiset muurin taa, me teemme yhteistyötä.

Ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini puhuu samasta asiasta, mutta vakavana. Historia on opettanut meille, että muurit ovat pahasta. Euroopassa tiedetään, että muureja pitää murtaa, hän muistuttaa. Mogherini jättää mainitsematta, että EU-maista ainakin Bulgaria, Unkari, Espanja, Slovenia ja Kreikka ovat pystyttäneet rajoilleen muureja tai kulun estäviä aitoja.

On paljon helpompaa paheksua jotakuta kaukaista amerikkalaista, kuin meidän Merviä. Mutta se ei auta sökörinkiä - eikä Merviä itseään.

Tweet