Ontuuko Touko Aaltoon kohdistuva kritiikki?

8.12.2017

Riikka Suominen

Riikka Suominen on Vihreän Langan päätoimittaja.

VIHREIDEN KANNATUS on laskenut viime kuukausina. Aihe on kirvoittanut lehdistössä liudan analyysejä. Niistä useimmissa on urakalla roimittu kesällä valittua puheenjohtajaa Touko Aaltoa.

Osa arvostelusta johtuu siitä, että vihreät on aiempaa suurempi puolue. Silloin on ihan normaalia saada osakseen myös aiempaa kovempaa kritiikkiä.

Osa analyyseistä on ollut osuvia, kuten se, että syksyisin vihreiden kannatus on aiempinakin vuosina ollut kevättä matalammalla. Demarit onnistuvat pääoppositiopuolueena saamaan vihreitä enemmän näkyvyyttä budjettikeskusteluissa.

Mutta osa arvostelusta on suhteetonta. Vihreiden kannatus on laskenut noin kolme prosenttiyksikköä. Lasku on tapahtunut puolueen historian huippulukemista. Niinpä edelleen vihreät ovat mielipidemittauksissa samalla tasolla kuin Ville Niinistön kauden lopulla. Ja se taso on korkea. Marraskuun TNS Gallupissa vihreitä kannattaa useampi kuin silloin, kun Aalto kesäkuussa valittiin.

Tietenkin voi nähdä, että huippukannatuksen nopea sulaminen kertoo jostain. Koska politiikka on lähinnä viestintää, on valistunut veikkaus, että se kertoo vihreiden viestin heikentymisestä.

Aalto sanoi kevään puheenjohtajakiertueella, että vihreillä pitää olla julkisuudessa monet kasvot. Tämä hajautettu viestintätaktiikka ei ole toiminut.

Vaikka vihreät eivät tutkimusten mukaan kaipaa vahvaa johtajaa, niin lehdistö toimii omalla logiikallaan. Puolueen puheenjohtajan näkemykset kiinnostavat toimittajia selvästi enemmän kuin muiden. Jos Aalto ei ota kantaa, ei vihreiden kanta tule mediassa esiin.

Vallan hajauttamista voi vaikeuttaa myös se, että Ville Niinistöllä oli hyvin vahvat näkemykset. Hänen kaudellaan esimerkiksi varapuheenjohtajat jäivät varjoon. Uusien roolien löytäminen on kestänyt.

Kesäkuun puoluekokouksessa kyselin vihreiltä, mihin suuntaan Aallon pitäisi puoluetta viedä. Kysymystä hämmästeltiin. Uudelta puheenjohtajalta ei kaivattu linjauksia. Niinistön linjaa pidettiin hyvänä ja kannatuskin oli korkealla. 

Sen sijaan Aallon sovittelevuus sai vahvan tuen. Osaa puolueen jäsenistä tuntui kiusaannuttavan Ville Niinistön ärhäkkyys. Sovinnollisempi tyyli otettiin ilolla vastaan.

Tässä vaiheessa oli vielä vaikea nähdä, että molempia ei voi saada. Ärhäkkä tyyli oli Niinistön kaudella nimenomaan osa puolueen linjaa. Kun terrierimäisesti hallitusta haastava Niinistö vetäytyi rivikansanedustajaksi, vihreät haaleni.

Opposition vaihtoehtoja ei kukaan tule kyselemään, ne pitää itse räksyttää menemään. Nyt tätä ei tapahdu.

Sosiaalisessa mediassa Aallon sovittelevuus tekee ilmaisusta Niinistöä vaisumpaa eikä häneltä tule yhtä nopeasti kipakoita analyysejä hallituksen toilailuista.

Se voi olla syy, ettei Aalto ole soteuutisoinnissa saanut ilmatilaa, vaikka hän on uudistukseen hyvin perehtynyt.

Useimmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Aalto on viestijänä valmiimpi kuin Niinistö aloittaessaan. Erityisesti kasvokkain ihmisten kanssa Aalto on vahvoilla.

Niinistö on itsekin kertonut haastatteluissa, että hänellä kesti pari vuotta kasvaa puoluejohtajaksi. Toisaalta nyt tilanne on stressaavampi kuin Niinistöllä tämän aloittaessa vuonna 2011. Silloin vihreät oli juuri hävinnyt vaalit ja kannatus matoi 7,3 prosentissa. Ainoa suunta oli ylöspäin.

Aalto aloitti kannatushuipulla. Tällaisessa tilanteessa voi alkaa pelätä virheitä.

Siihen ei olisi syytä. Vihreissä puolueväki tällä hetkellä hartaasti toivoo puheenjohtajan menestyvän. Se helpottaa Aallon asemaa.

Joissain puolueissa toivotaan gallupien laskevan, jotta puheenjohtajasta päästäisiin eroon. Sellaista kehitystä ei vihreissä ole näköpiirissä.

Touko Aalto  ville niinistö  gallup  mielipidemittaus  Vihreät