Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Vihreät
Valokeilassa. Touko Aalto valittiin kesäkuussa Ville Niinistön tilalle vihreiden puheenjohtajaksi.
Loppuiko näkyvyys? Vertasimme Ville Niinistön ja Touko Aallon näkyvyyttä mediassa
7.12.2017 13.20
Onko vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kadonnut ? Vihreiden gallupkannatuksen laskua alkusyksyn huippulukemista on julkisuudessa selitetty muun muassa Aallon vähäisellä näkymisellä mediassa.
Aaltoa on verrattu edelliseen puheenjohtajaan Ville Niinistöön, jonka Aaltoa ärhäkämmän ulosannin on arveltu tuoneen julkisuutta.
Saiko Niinistö oikeasti Aaltoa enemmän tilaa julkisuudesta? Vihreä Lanka vertasi Aallon ja Niinistön Helsingin Sanomissa saamaa tilaa. Haimme Hesarin arkistosta Touko Aalto -haulla kaikki osumat välillä 17.6. – 5.12. tältä vuodelta ja Ville Niinistö -haulla kaikki osumat välillä 17.6. - 5.12. viime vuodelta. Aalto valittiin puheenjohtajaksi 17.6.
Vertailu ei anna kattavaa kuvaa puheenjohtajien mediavoimasta, mutta suuntaa kuitenkin.
Jätimme laskuista muita lehtiä referoivat lehdistökatsaukset sekä jutut, joissa Aalto tai Niinistö mainitaan vain hyvin lyhyesti.
Vertailuajankohtina Aalto ja Niinistö ovat varsin tasoissa. Aalto on mukana 51 jutussa, Niinistö 46:ssa.
Miten Aalto ja Niinistö esiintyvät ja esitetään? Henkilökuvia tai laajempia haastatteluita tuli vertailuajankohtina Aallosta kolme ja Niinistöstä kuusi. Myös kommentoimaan – suoraan lehdelle, sosiaalisen median kautta tai eduskuntakeskustelussa – Niinistö pääsi selvästi useammin. Niinistöltä Hesarissa oli 20 kommenttia, Aallolta 13.
Toisaalta varsinaista puolueen linjausta, joko puheen tai muun julkisen avauksen kautta Aalto on päässyt selittämään lehteen seitsemän kertaa, Niinistö taas neljä.
Suurin ero Aallon ja Niinistön näkyvyydessä on kuitenkin se, miten usein näitä käsiteltiin pääkirjoituksissa tai kolumneissa. Niinistöstä kirjoitettiin kahdesti, Aallosta taas 13 kertaa.
Niinistö ja Aalto ovat siis näyttäytyneet Hesarissa hieman eri tavoin. Niinistön taitava somenkäyttö näkyy siinä, että hänen kommenteistaan melkoinen osuus on poimittu Twitteristä tai Facebookista. Aallon bloggauksista ja Facebook-päivityksistä on peräisin vain pari kaikista hänen nimiinsä kirjatuista kommenteista.
Aallon näkyminen mielipiteellisissä kirjoituksissa johtuu ennen kaikkea heti hänen valintansa jälkeen alkaneesta vihreiden nopeasta gallupnoususta ja sen melkein yhtä nopeasta hiipumisesta.
Vihreiden jo muutenkin nousussa ollut kannatus pomppasi Aallon puheenjohtajaksivalinnan jälkeen alkusyksystä liki 18 prosenttiin. Viimeisimmässä Taloustutkimuksen mittauksessa kannatus oli 14,2 prosentissa, huhtikuun kannatuslukemissa.
Helsingin Sanomien pääkirjoitusten ja kolumnien käsitykset Aallosta ovat noudattaneet tiiviisti mielipidemittausten tuloksia.
Kesäkuun lopulla arvioi pääkirjoituksessaan, että vihreiden kannatusnousu on pitkälti Niinistön ansiota ja ennakoi kannatusnotkahdusta Aallon valinnan jälkeen.
Elokuun puolivälissä päivänä – vihreille suotuisan gallupin jälkeen – pääkirjoituksessa arvioitiin, että ajan megatrendit suosivat vihreitä.
Saman kuun 23. päivä politiikan toimittaja Marko Junkkari arvioi, että vihreiden kannatuksen nousu saattoi johtua Aallon Niinistöä sovittelevammasta julkisuuskuvasta.
Syyskuun alussa Junkkari kirjoitti, että Aalto jakaa jo hallituspaikkoja. Junkkarin mukaan perussuomalaiset oli kelvannut Aallolle hallituskumppaniksi kesällä, muttei enää. Aalto oli sanonut jo heinäkuussa, ettei halua hallitusyhteistyötä perussuomalaisten tai sinisten kanssa.
Loppukuusta vihreiden gallupnousu taittui ja Hesari moitti Aaltoa ja vihreitä passiivisuudesta ja iskujen vastaanottamisesta.
Marraskuun alussa Marko Junkkari oli päinvastaista mieltä kuin elokuun lopussa: "Aalto on puheenjohtajana ottanut rakentavan ja sovittelevan linjan. Sillä ei saa näkyvyyttä."
Touko Aalto ei ole näkynyt julkisuudessa ratkaisevasti vähemmän kuin Ville Niinistö. Aallon alkutaival on kuitenkin ollut kuoppainen. Vihreiden nousu mielipidetiedustelussa nosti median kiinnostusta puolueeseen ja puheenjohtajaan, mikä lisäsi myös kriittisten juttujen määrää.
Median taipumus henkilöidä puolueet voimakkaasti puheenjohtajiinsa näkyy hyvin siitä, miten tiiviisti Helsingin Sanomat arvio puheenjohtajan onnistumisesta seuraa puolueen galluplukemia.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
