Iiris Suomela

Seksuaalinen ahdistelu on nyt tiedossa - miten se lopetetaan?

5.12.2017 9.10

Riikka Suominen

ainakin puolitoista kuukautta on ollut selvää, että naisten seksuaalinen häirintä on Suomessa yleistä. Sosiaalisen median #metoo-kampanja on onnistunut näyttämään, että häirintää tapahtuu kaikkialla: kouluissa, puolustusvoimissa, kulttuurialalla, taidepiireissä...

Vilkkaasta keskustelusta huolimatta vähän on muuttunut. Laulaja Tomi Metsäketo potkittiin pois viihdeohjelmasta ja Helsingin kouluissa aletaan kouluttaa opettajia tunnistamaan seksuaalinen häirintä. Muuten vaikutus on jäänyt yleisen paheksunnan tasolle. Kun ottaa huomioon häirinnän valtaisan laajuuden ja sen, miten paljon se rajoittaa naisten elämää, tulos on surkea. 

Useimmat puolueet ovat kilpaa kiirehtineet toteamaan ilmiön vakavuuden. Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) haluaa kitkeä häirinnän politiikkaohjelmilla ja esimerkiksi yritysten tasa-arvoa lisäävällä lainsäädännöllä. Häkkäsen muotoilut ovat niin ympäripyöreitä, että ministeriä on vaikea vetää tilille, jos vuoden päästä huomataan, ettei mitään olekaan tapahtunut.

Ensi viikolla puhe aiheesta jatkuu. Seksuaalisesta ahdistelusta keskustellaan kansanedustaja ja presidenttiehdokas Tuula Haataisen (sd) aloitteesta eduskunnassa. Voi arvata, että keskustelussa todetaan, että vakavaa on. Ja aivan varmasti joku muistuttaa, että häirintä voi koskea miehiäkin. Puuh. 

Nyt on todistettu, että häirintää on ja että siitä pitäisi päästä eroon. Miten #metoo voisi muuttaa yhteiskuntaa?

Moni vertaa tilannetta Ruotsiin. Siellä #metoo on johtanut siihen, että muun muassa järjestöjohtaja, mediapomo ja Tukholman varapormestari ovat joutuneet jättämään tehtävänsä. Ympäristöpuolueen kansanedustaja erotettiin eduskuntaryhmästä.

Ruotsin oikeusministeri on luvannut vauhtia siihen, että raiskauksen tunnusmerkki on jatkossa suostumuksen puute eikä se, käytetäänkö tilanteessa väkivaltaa.

Asiantuntijat arvioivat, että vilkkaan #metoo-keskustelun myötä yhä useampi uskaltaa Ruotsissa ilmoittaa seksuaalisesta väkivallasta. Lisäksi Ruotsin tasa-arvovaltuutettu tarkastaa, miten tasa-arvolakia noudatetaan 40 yrityksessä ja järjestössä.

”Ruotsissa tasa-arvokeskustelu on pidemmällä. Poliisi ja hallitus, oikeastaan kaikki, ovat virallisesti feministejä. Silloin miestenkin on helpompi puhua ilmiöstä”, sanoo sukupuolentutkija Minna Salminen Uppsalan yliopistosta. 

Ruotsissa 1 693 poliitikkoa allekirjoitti vetoomuksen politiikassa tapahtuvaa seksuaalista häirintää vastaan. Aiheesta keskustellaan hastagilla #imaktenskorridorer.

Ei ole syytä epäillä, etteikö seksuaalinen häirintä olisi myös Suomen politiikassa yleistä. Siitä on vuosien varrella saatu esimakua eduskunnassa, keskustassa ja myös vihreissä.

”Kysymys on vallasta. Politiikka, laki ja urheilu ovat aloja, joissa miehet olivat pitkään etusijalla. Nyt sinne on tullut naisia, mikä uhkaa miehistä ylivaltaa. Yksi tapa reagoida siihen, on näyttää naiselle, että älä luulekaan, että olet muuta kuin vartalosi. Kyse ei ole seksuaalisuudesta vaan vallasta”, Salminen sanoo. 

On kestämätöntä, että häirintä vaikuttaa naisten poliittiseen osallistumiseen Suomessa. Häirintä voi vaikeuttaa erityisesti nuorten naisten rekrytointia politiikkaan.

Asiaan on jo ennen #metoo:ta tartuttu vihreissä ja vasemmistonuorissa, joissa on isommissa tapahtumissa käytössä häirintäyhdyshenkilöt. 

Ahdistelijoiden nimien esiintuonti panisi asioihin vauhtia. Niin kauan kuin häirintää tyydytään yleisesti paheksumaan, siitä maksavat vain häirinnän uhrit, eivät tekijät.

Nyt on mahdollista, että julkisuudessa häirintää paheksuvat samat ihmiset, jotka suojelevat ahdistelijoita tai jopa itse ahdistelevat ihmisiä.

”Kaksinaismoraalismi pitäisi paljastaa. Siihen vaaditaan luultavasti tekijöiden nimiä ja todennäköisesti skandaali”, sanoo Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen.

Ruotsissa joukkovoima sai uhrit julkisuuteen nimillään ja kertomaan myös tekijöiden nimiä.

Poliittisen historian väitöskirjatutkija Sophy Bergenheim Helsingin yliopistosta ei usko, että nimien julkaisu ratkaisee ongelmaa. Pikemminkin pitää puhua asenteista, jotka johtavat häirintään.

”Muutama ihminen tuomioistuimessa voi jäädä symboliseksi teoksi. Tarvitaan laajaa kulttuurin ja sukupuolistereotypioiden muutosta”, hän sanoo.

Vastuu muutoksesta on ennen kaikkea miehillä ja kasvattajilla kuten opettajilla ja valmentajilla.

”Toivon, että tahot, jotka eivät muuten ehkä ajattelisi häirintää, kuten urheiluseurat, miettisivät sitä #metoo:n vuoksi”, Bergenheim sanoo.

Puheissa häirintä on nyt tuomittu, mutta moni haluaa, että muutos näkyisi selvemmin myös käytännössä. Alle viikossa suomalainen #memyös-ryhmä on kerännyt Facebookissa yli kuusi tuhatta jäsentä. Tarve vauhdittaa muutosta on selvästi suuri.

Oletteko te lukijat sitä mieltä, että myös suomalaisen politiikan häirintä- ja ahdistelukokemuksia pitäisi kerätä ja julkaista? Auttaisiko vetoomus aiheesta? Toimisiko tunniste #politiikankulisseissa?

Minulle voi laittaa myös sähköpostilla ehdotuksia siitä, miten politiikassa esiintyvää seksuaalista häirintää voi nostaa esiin. Osoite on riikka.suominen[a]vihrealanka.fi.

#metoo  seksuaalinen ahdistelu  seksuaalinen häirintä  tasa-arvo 

Tweet