Flickr / Per Axbom

”Don't try this at home” –  eli mitä vihreiden kannattaa oppia Ruotsin ympäristöpuolueen ahdingosta

8.6.2017 12.32

Riikka Suominen

Ruotsin ympäristöpuolueEn kannatuksesta on sulanut muutamassa vuodessa kaksi kolmasosaa.

Kolme vuotta sitten ympäristöpuolue pääsi historiansa ensimmäistä kertaa hallitukseen. Hallitustaival yhdessä pääministeripuolue sosiaalidemokraattien kanssa on ollut raskas.

Vielä kolme vuotta sitten eurovaaleissa ympäristöpuolue keräsi 15 prosentin kannatuksen. Nyt gallup-luvut näyttävät vajaata neljää prosenttia. Raja valtiopäiville on neljä prosenttia.

Syitä puolueen huonoon menestykseen on useita. Osa virheistä on sellaisia, jotka Suomessakin voi noteerata, ettei vihreät täällä kaadu samaan kuoppaan.

Varo mitä julistat. Puolueen entinen puheenjohtaja, nykyinen asuntoministeri Peter Eriksson myöntää puolueensa mokailleen.

”Vaaleissa 2014 ja halitusneuvotteuissa teimme virheitä, joista olemme nyt maksaneet”, hän sanoo Vihreälle Langalle työhuoneessaan Tukholman keskusrautatieaseman vieressä.

Ehkä puolueen kohtalokkain virhe oli julistaa vaalikampanjassa vuonna 2014, ettei se koskaan vaikeuta maahanmuuttoa Ruotsiin. Seuraavana vuonna Eurooppaan pakeni ennätysmäärä ihmisiä. Kun Ruotsiin oli tullut yli 160 000 turvapaikanhakijaa, hallitus sulki rajat ja kiristi turvapaikkapolitiikan ääremmilleen.

Äänestäjien mielestä ympäristöpuolue myi kaikki periaatteensa. Siksi puolue ei ole onnistunut uskottavasti asemoitumaan äärioikeistolaisen ruotsidemokraattien vastavoimaksi. Sen sijaan ruotsidemokraatteja vastustavat antavat nyt tukensa oppositiossa olevalle keskustapuolueelle.

”Ihmisten mielestä me olemme hyväksyneet demareiden tiukan pakolaispolitiikan, mutta keskustapuolue on yhdessä maltillisen kokoomuksen johtamassa Allianssissa. Heillä on vielä paljon tiukempi pakolaispolitiikka”, Eriksson harmittelee.

Vältä blokkeja. Ympäristöpuolue menestyi välttämällä oikeisto-vasemmisto-jaon. Niin kauan kun se kykeni yhteistyöhön yli blokkirajojen, se oli varteenotettava yhteistyökumppani useille puolueille. Tällaisella yhteistyöllä ympäristöpuolue onnistui muun muassa saamaan Tukholmaan ruuhkamaksut vuonna 2006.

Nyt ympäristöpuolue on sosiaalidemokraattien johtamassa hallituksessa ja selvästi vasemmalla. Se vähentää puolueen kiinnostavuutta porvaripuolueiden silmissä.

Tämän kokemuksen perusteella on ymmärrettävää, ettei vihreät nähnyt mitään voitettavaa, kun Erkki Tuomioja väläytti ideaa vasemmiston, demareiden ja vihreiden yhteisestä vaaliohjelmasta.

Satsaa ydinäänestäjäkuntaan. Ympäristöpuolueelle trendikkyys on ollut ongelma. Aivan kuten vihreät, myös ympäristöpuolue on puhutellut erityisesti suurten kaupunkien koulutettua ja melko hyvin toimeentulevaa väkeä.

”He eivät identifioidu ympäristöpuolueeseen, vaan ovat herkkiä trendeille ja vaihtavat puoluetta lähes joka vaaleissa. Nyt he ovat siirtyneet keskustapuolueeseen, koska se näyttäytyy voittajapuolueena”, sanoo Ruotsin yleisradion politiikantoimittaja Maggie Strömberg.

Puolueen ydinäänestäjät ovat heitä, joille ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat tärkeimpiä.

”Ympäristöpuolue menestyi, kun se asemoi itsensä parhaaksi ympäristö- ja ilmastoasioissa. Kukaan ei uhannut sitä asemaa”, sanoo vihreä vaikuttaja ja viestintäkonsultti Paolo Silva.

Nyt ympäristöpuolue yrittääkin rakentaa tälle pohjalle. Toukokuun puoluekokouksessa puoluehallitus linjasi, että ilmasto ja ympäristö ovat jatkossa ykkösasiat. Parhaillaan puoluejohtaja ja ilmastoministeri Isabella Lövin emännöi New Yorkissa isoa YK:n merikonferenssiä. Ympäristökärki voi kantaa, sillä esimerkiksi kysymykset ilmastosta, pohjavesistä, merien saastumisesta ja mikromuoveista puhuttavat Ruotsissa huomattavasti Suomea enemmän.

Pysy hallituskelpoisena. Viime vuosina ympäristöpuolue on ajanut asioita, jotka eivät ole poliittisessa päätösvallassa tai yrittänyt pysäyttää hankkeita, jotka ovat jo liian pitkällä poliittisessa valmistelussa. Esimerkiksi se on yrittänyt torpata Tukholman ohitustien, lakkauttaa Bromman lentoaseman ja saada Vattenfallin myymään hiilikaivoksensa.

”Ympäristöpuolueen pitää keskittyä sellaiseen, joka on läpivietävissä ja josta muutkin voivat ajatella myönteisesti. Puolueen hallituskelpoisuutta vahingoittaa, jos sillä on ideoita joita ei voi viedä läpi”, Silva sanoo.

Puolueen hallituskelpoisuutta ovat koetelleet myös sen jatkuvat kriisit. Puoluejohtajat ovat möläytelleet kummallisuuksia lehdistölle, minkä seurauksena toinen heistä, Åsa Romson, jouduttiin vaihtamaan kesken kauden. Myös asuntoministeri joutui eroamaan, samoin kuin yksi valtuutettu, kun hän ei suostunut kättelemään naisia.

”Vaikka kyseessä olivat pääosin pienet julkisuuskriisit, niitä tuntui olevan viime vuonna melkein joka päivä” sanoo Strömberg, joka on myös kirjoittanut kirjan ympäristöpuolueesta.

Elinkeinopolitiikka on tärkeää. Politiikkamme pienyritysten ja liike-elämän suhteen ei ole näkynyt, harmittelee asuntoministeri Eriksson.

”Tarvitsemme laajemman yrityspolitiikan.”

Paulo Silva näkee saman heikkouden. Aiemmin liike-elämä tuki ympäristöpuolueen ajatuksia, esimerkiksi vapaata työperäistä maahanmuuttoa.

”Nyt kun puolue on niin vasemmalla, on liike-elämän ja porvarillisten tahojen vaikea kommentoida myönteisesti ympäristöpuolueen ehdotuksia”, Silva sanoo.

Häntä harmittaa, että maahanmuuttopolitiikassa painotetaan  tunnepitoisesti ihmisten yhdenvertaisuutta ja pakolaispolitiikaa.

”[Ympäristöpuolueen] pitäisi puhua enemmän siitä, miten tulijat saavat mahdollisuuden käynnistää elämän täällä. Nyt tulokkaiden on vaikea päästä työmarkkinoille”, Silva sanoo.

Pieni muutos on parempi kuin tiukka periaate. Ympäristöpuolueen menestystä on vuosikymmeniä hidastanut sen jakautuminen periaatteellisiin fundiksiin ja käytännöllisiin realoihin.

Kädenvääntö on vienyt puolueen voimia ja saanut sen näyttämään sekoilevalta kyläyhdistykseltä. Usein kovinta julkista kritiikkiä on tullut oman puolueen fundamentalisti-siiiveltä. Nyt valtakamppailu näyttää kääntyneen käytännöllisten realoiden hyväksi.

Toukokuussa pidetty puoluekokous osoitti, että kriitikot ovat vähemmistössä.

Puoluekokous tuki päätöstä siitä, että puolue haluaa olla hallituksessa. Periaatteelliset fundikset yrittivät ehdottaa liutaa erilaisia ehtoja ympäristöpuolueen hallitukseen menolle, mutta nyt linjana on, että hallitukseen pyritään hinnalla millä hyvänsä, kuvaa Paulo Silva.

”Toiseksi paras on ainoa mahdollinen”, muotoilee Peter Eriksson saman asian.

”Nyt puolueesta löytyy välttämätöntä joustavuutta ja ymmärrys siitä, että hallitukseen kannattaa jäädä.”

Erikssonin täytyy tietysti uskoa ympäristöpuolueen mahdollisuuksiin myös seuraavassa hallituksessa. Hän muistuttaa, että Ruotsiin on vaikea saada oikeistohallitusta. Oikeistopuolueet ovat niin syvästi jakaantuneita suhteessa ruotsidemokraatteihin. Sen sijaan voisi syntyä monipuoluehallitus, johon ympäristöpuoluekin kuuluisi.

”Käytännössä ensi vaalien jälkeen luodaan keskustahallitus, ja silloin meitä tarvitaan siellä”, Eriksson uskoo.

Asiantuntijoiden mukaan on vielä liian varhaista ennustaa hallituskuvioita.

Ympäristöpuolueella on reilu vuosi aikaa oikaista rivinsä. Seuraavat valtiopäivävaalit käydään syyskuussa 2018.

Tällä hetkellä puolueen ainoa suunta on ylöspäin.

Ruotsi  miljöpartiet 

Tweet