Sote-uudistus unohti tavoitteensa

22.12.2016

Sotepäiväkirja

Kirjoittaja työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Asemansa vuoksi, hän bloggaa aiheesta nimettömänä.

Hallitus tiedotti eilen keskiviikkona soten valinnanvapausmallista. Ehdotettu uudistus on varsin radikaali.

Jokainen meistä valitsee jatkossa oman sote-keskuksensa. Se vastaa käytännössä palveluiltaan nykyisenlaista terveyskeskusta, mutta tuottaja voi olla myös yksityinen yritys.

Uudesta nimestä huolimatta sosiaalihuollon osa jää tässä hyvin pienelle. Sote-keskuksissa annetaan vain sosiaalihuoltoon liittyvää neuvontaa ja ohjausta.

Sote-keskuksen palvelutarjontaa täydennetään maakunnan liikelaitoksen tarjoamilla sosiaalipalveluilla ja erikoissairaanhoidolla. Tähän päälle tulee vielä hieman monimutkaiselta kuulostava maksu- ja asiakassetelijärjestelmä.

Yksi keskeisimmistä syistä sille, että miksi suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto vaatii isoa remonttia, on siinä, että tällä hetkellä resurssit jakaantuvat epätarkoituksenmukaisesti.

Perustason sosiaali- ja terveyspalvelut ovat rapautuneet vähitellen ja samaan aikaan erikoissairaanhoidon laajuus on kasvanut. Näin jatkuvasti isompi osa resursseistakin kohdentuu vaativiin palveluihin.

Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että kansalaiset eivät saa riittäviä palveluita heti kun niihin olisi tarve, vaan vasta sitten, kun asiakas on päässyt erityispalveluiden piiriin. Jos on päässyt.

Nyt olisi syytä tunnustaa, että sote-uudistuksella tavoitellaan eri asioita, kuin mitä tähän asti on annettu ymmärtää.

Nyt tavoitellaan valinnanvapautta, yksityisten yritysten toimintamahdollisuuksien lisäämistä ja kilpailua sekä maakuntiin perustuvaa isoa hallintouudistusta. Sinänsä nämä asiat voivat olla hyviä. Ne eivät kuitenkaan ole alkuperäisten tavoitteiden mukaisia.

Suurimpia ongelmia hallituksen valinnanvapausmallissa on se, ettei siinä keskitytä paljon palveluita käyttäviin ja suurimman osan resursseista vieviin asiakkaisiin. Alkuperäinen tavoite sosiaali- ja terveyspalveluiden kiinteästä yhteistoiminasta on pahasti uhattuna.

Käytännössä siis lääkärillä käydään sote-keskuksessa, mutta sosiaalipalvelut saadaan maakunnan liikelaitoksesta. Näin ollen asiakkaan elämäntilanteen monipuolinen tuki sosiaali- ja terveydenhuollon ammattirajat ylittäen ei ihan helposti onnistu.

Myös toinen alkuperäinen tavoite erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden integroimisesta on nyt hallituksen prioriteeteissä kovin alhaalla.

Voinee sanoa, että sote-uudistus on osoittanut sen, mikä puolueille lopulta on tärkeää.

Keskusta sai läpi ikiaikaisen tavoitteensa maakuntahallinnosta. Kokoomus suostui tähän sillä, että miljardiluokan sote-rahavirroista valtaosa tulee jatkossa markkinoilla kilpailtavaksi yksityisille yrityksille. Perusuomalaisille taas kelpaa mikä tahansa, kunhan muut suostuvat heidän perustuslain rajoja testaavaan maahanmuuttopolitiikkaansa.

Politiikka on usein kovaa vääntöä kulisseissa. Valitettavasti vallan kabineteissa unohdetaan helposti ketä varten uudistuksia tehdään.

Kuka muistaisi kotihoitoa tarvitsevan mummon, päihde- ja mielenterveys ongelmista kärsivän työttömän tai arjen haasteiden kanssa kipuilevan vammaisen? Hallituksella on heille nyt kovin vähän annettavaa.