Minne sotesta unohtui "so"?

27.1.2017

Sotepäiväkirja

Kirjoittaja työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Asemansa vuoksi, hän bloggaa aiheesta nimettömänä.

Sote-uudistuksen yksi keskeisimmistä lähtökohdista on ollut sosiaali- ja terveyspalvelujen integroiminen. Nyt sosiaalihuolto on kuitenkin käytännössä unohtunut hallituksen kaavailuissa.

Tämän hetkistä sote-keskustelua hallitsevat uusi maakuntamalli, valinnanvapaus, yksityisen palvelutuotannon laajeneminen ja digitalisaatio. Varsinaisten palveluiden sisällöstä keskustellaan kovin vähän. Silloinkin kun keskustellaan, niin lähinnä esiin nousevat terveydenhuollon näkökulmat.

Miksi sosiaalihuolto niin helposti unohtuu?

Ensinnäkin terveydenhuolto on kaikille tuttua. Jokaisella meistä on omakohtaisia kokemuksia terveyspalveluista, mutta harvemmilla sosiaalihuollosta. Näin on myös keskeisillä valmistelijoilla ja poliitikoilla. On siis luonnollista, että on vahvoja mielipiteitä siitä, joka on itselle tuttua.

Toiseksi sosiaalihuolto on vaikeammin hahmotettavaa kuin terveydenhuolto. Sosiaalihuollossa pyritään tukemaan ihmisten arjen sujumista ja ratkomaan moniulotteisia haasteita.

Sosiaalipalveluissa tuskin koskaan voidaan antaa asiakkaalle diagnoosia ja ongelman ratkaisuksi yksiselitteistä lääkettä. Jokainen ymmärtää, että vammaisen arjen haasteet, toimeentulon ongelmat tai perheen sisäiset ristiriidat eivät ratkea yksittäisillä toimenpiteillä. Ne vaativat usein pitkäaikaista tukea ja asiakkaalta kykyä elämänmuutoksiin.

Kolmanneksi sosiaalihuollon juridiikka ja hallinnolliset käytännöt ovat terveydenhuoltoa monimutkaisempia. Terveyspalveluita annetaan hoidon tarpeen mukaisesti lääketieteellisin perustein. Varsinaista muutoksenhakumahdollisuutta hoidosta ei ole.

Sosiaalihuollon lähtökohdat taas ovat siinä, että lainsäädännöllä on turvattu heikossa asemassa oleville ryhmille oikeuksia tiettyihin palveluihin. Kun lainsäädännössä esitetyt kriteerit täyttyvät, kansalaiselle syntyy oikeus näihin palveluihin.

Mikäli kunta ei myönnä tiettyjä palveluita, niin asiakas voi valittaa päätöksistä hallinto-oikeuteen. Erityisesti vammaispalveluissa käydään jatkuvasti vääntöä siitä, että onko kunta käyttänyt julkista valtaansa oikein ja saavatko asiakkaat heille kuuluvan tuen.

Asiakkaiden näkökulmasta tärkeintä on tietysti saada tarvittavat palvelut mahdollisimman sujuvasti. Siksi ponnistelut sosiaali- ja terveyspalveluiden integroimiseksi ovat kovin toivottavia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakulttuureissa on paljon eroja ja raja-aidat ovat usein asiakkaan näkökulmasta turhia. Valitettavasti hallituksen valinnanvapauslinjaukset eivät tule edistämään tätä kokonaisvaltaista lähestymistä asiakkaiden tilanteisiin. Itse asiassa ne voivat viedä asioita vielä huonompaan suuntaan.

Sosiaalihuollon ammattilaiset saavat kyllä ottaa omaan piikkiinsäkin alansa unohtumisen. Erityisesti sosiaalihuollon tutkimus on keskittynyt pitkälti sosiaalihuollon asiakkaiden kokemuksien ympärille.

Sosiaalihuollon asiantuntijoilla on ollut kovin vähän annettavaa sote-uudistuksen isoihin kysymyksiin, kuten optimaalisen palvelujärjestelmän kehittämiseen. Jos vain harvat tutkivat sosiaalialan johtamista ja sosiaalihuollon taloudellisia vaikutuksia, niin tietoakin päätösten pohjaksi on kovin vähän olemassa.

Ovat tulevat sote-rakenteet sitten minkälaiset tahansa, niin yksi tärkeimpiä asioita on sosiaalihuollon tutkimuksen merkittävästi nykyistä parempi resurssointi.