Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Tässä blogissa Annakaisa Suni selvittää, miten ruotsalainen tasa-arvo eroaa suomalaisesta. Suni on Vihreän Langan politiikan toimittaja ja viettää syksyn työvaihdossa Tukholmassa.
27.10.2016
Hallituspuolue perussuomalaiset valitsi naisjärjestöille raiskausviestejä lähetelleen nettivihaajan kirjoittamaan kirjaa tasa-arvosta. Kännisen raivon ja poliittisen keskustelun välinen ero ei ehkä koskaan ole ollut pienempi.
Ruotsissa tilanne ei ole yhtään sen parempi. Vihapuhe voi hyvin ja saa runsaasti huomiota. Viime viikkoina äärioikeistolaisen valemedian edustaja on päässyt ääneen suorassa tv-lähetyksessä ja ruotsidemokraattien kansanedustaja on lietsonut vihaa 15-vuotiasta poikaa vastaan siksi, että poika näytti hänen mielestään ikäistään vanhemmalta.
Vihasta on tullut osa julkista keskustelua, ja erityisen selvästi se on Ruotsissa viime vuosina näkynyt sananvapautta puolustavan järjestön Publicistklubbenin keskustelutilaisuuksissa. Järjestö on halunnut pitää katon korkealla ja on siksi kutsunut vihamedian edustajia lavalle keskustelemaan. Kaikille avoimissa tilaisuuksissa rasistisen sivuston edustajia on kierrellyt kuvaamassa osallistujia tai naureskellut yleisön joukossa, kun toimittajat ovat kertoneet kohtaamastaan vihasta.
Viha on päässyt esiin sananvapauden nimissä, mutta samalla se on rajoittanut vihan kohteiden vapautta. Jotkut toimittajat eivät enää mene järjestön avoimiin keskustelutilaisuuksiin äärioikeistolaisten uhkausten pelossa. Erityisesti naispuolisia toimittajia uhkaillaan.
Olin keskiviikkona paikalla, kun joukko toimittajia kokoontui uuden sananvapausjärjestön ensimmäiseen tapaamiseen Tukholmassa. Mukaan pääsivät vain etukäteen ilmoittautuneet, ja nimet tarkastettiin ovella.
Avoin keskustelu ei vain toimi, sanoi järjestäjä.
Ne ovat järkyttäviä sanoja toimittajalta, mutta kumpuavat käytännön pakosta.
Suljetut tilat, joihin pääsee vain joko tiettyjen vähemmistöjen edustajia tai ennalta valikoituja henkilöitä, tuntuvat yleistyvän Ruotsissa. Ehkä sama kehitys tulee Suomeenkin, kun mielipidevaikuttajat saavat tarpeekseen törkytulvasta, joka tietyistä aiheista ja tiettyjen ihmisten kanssa julkisesti väittelemisestä saattaa seurata.
Kansanedustajat Nasima Razmyar (sd) ja Jani Toivola (vihr) jäivät viime talvena pois Ylen turvattomuuskeskustelusta, koska myös äärioikeistolaisen Finnish Defense Leaguen puheenjohtaja oli kutsuttu mukaan. Tuottaja oli pettynyt: Ylehän halusi vain rakentaa eri lailla ajattelevien ihmisten välille vuorovaikutusta.
On huolestuttavaa, jos keskustelijat sulkeutuvat omiensa joukkoon. Silti kenenkään ei pitäisi joutua väittelemään vihanlietsojan kanssa sananvapauden nimissä. Keskustelun täytyy olla yhtä aikaa turvallista ja avointa.
Tweet