Onko digitalisaatio soteakin suurempi muutos?

12.9.2016

Sotepäiväkirja

Kirjoittaja työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Asemansa vuoksi, hän bloggaa aiheesta nimettömänä.

Kumpi muuttaa kansalaisten arkea enemmän: sote-uudistus vai digitalisaatio?

Sote-uudistuksen luvataan sekä parantavan hyvinvointipalveluja että vähentävän sosiaali- ja terveydenhuollon menoja kolmella miljardilla. Tähän uskotaan päästävän hallintorakenteita rukkaamalla ja toimintaa tehostamalla.

Isoja odotuksia on myös digitalisaatiolle. Mitä voimme odottaa digitalisaatiolta sosiaali- ja terveyspalveluissa?

Digitalisaation etenemistä voi ajatella kolmen osittain päällekkäisen vaiheen kautta. Olemme nyt ensimmäisessä vaiheessa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakäytännöt sähköistyvät kovaa vauhtia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö kirjaa tiedot asiakkaista tietojärjestelmiin ja lääkemääräykset toimivat pääosin sähköisesti. Pitkään haasteena ollut tietojen heikko siirtyminen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välillä on saatu käytännössä ratkaistua Kanta-järjestelmän avulla.

Käytännössä tässä ensimmäisessä vaiheessa mitään kovin radikaalia muutosta ei kuitenkaan tapahdu. Tieto liikkuu sähköisesti eri toimijoiden välillä ja asiakkaat pystyvät seuraamaan omaa hoitoaan paremmin esimerkiksi Omakanta-palvelun kautta, mutta suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakäytännöistä ovat samanlaisia kuin ne ovat olleet jo vuosikymmeniä.

Toisessa vaiheessa sähköisten välineiden avulla pyritään toiminnan tehostamiseen. Sähköiset järjestelmät auttavat ”ottamaan enemmän tehoja irti” sosiaali- ja terveydenhuollon rajallisista resursseista.

Järjestelmät automaattisesti optimoivat palveluketjuja siten, että hukka-aikaa tulisi mahdollisimman vähän. Tiedämme tarkkaan, missä sairaalasssa on vapaita vuodepaikkoja, ja leikkausta odottavaa voidaan valmentaa sähköisesti tulevaan elämänmuutokseen.

Prosessien ”liinaaminen” onkin nyt kovin muodikasta jo monissa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. Valitettavasti tämän hetken tietojärjestelmät kuitenkin tukevat heikosti tällaista tuotantotaloudellista lähestymistapaa.

Kolmannessa vaiheessa mukaan astuu tekoäly, joka tulee korvaamaan erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten työtä.

Jatkossa syötämme tietoja elämäntilanteestamme ja oireistamme sähköiseen palveluun, joka yhdistää nämä uudet tiedot aiempaan sairaushistoriaamme ja yksilölliseen geeniperimäämme. Tämän pohjalta tekoäly osaa päätellä diagnoosin, antaa hoito-ohjeet ja määrätä lääkityksen.

Erityisesti terveydenhuollon henkilöstö tulee tässä kohtaa suuren haasteen eteen. Yksikään lääkäri ei hallitse sitä valtavaa lääketieteellistä tietoa, joka voidaan tekoälyohjelmistoille syöttämään. Ennustetaankin, että terveydenhuollon henkilöstön rooli muuttuu diagnoosien tekemisestä ja hoitamisesta terveysvalmentajien suuntaan.

Joukko suomalaisia kaupunkeja on ottamassa tässä uudenlaisten omahoitopalvelujen kehittämisessä merkittäviä ensiaskelia. ODA-hankkeessa kehitetään sähköistä palvelua, jossa kansalaiset saavat tehtyä sähköisen oirearvion. Lääkäriseura Duodecimin kehittämä tietämyskanta analysoi syötetyt tiedot ja antaa sen pohjalta yksilölliset hoito-ohjeet.

Kannattaa laittaa ODA-hanke seurantaan. Se ei tule muuttamaan ainoastaan suomalaista SOTE-kenttää, vaan herättää varmasti myös laajaa mielenkiintoa maailmanlaajuisesti.