Tuskin tulee sotea

2.6.2016

Sotepäiväkirja

Kirjoittaja työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Asemansa vuoksi, hän bloggaa aiheesta nimettömänä.

Aiemmin keväällä hallitus linjasi, että sote-malli perustuisi laajaan valinnanvapauteen. Jatkossa palveluista vastaisivat yksityisoikeudelliset yritykset tai järjestöt. Näin ollen myös julkisomisteiset palvelut tulisi yhtiöittää.

Tällä viikolla professori Brommelsin työryhmä esitti oman ehdotuksensa siitä, miten valinnanvapaus toteutettaisiin. Vaikka työryhmän ehdotus valittavasta terveys- ja hyvinvointikeskuksesta ei ollut radikaaleimmasta mahdollisesta päästä, niin jatkovalmistelu on silti pahoissa vaikeuksissa. Se johtuu useista syistä.

Ensinnäkin hallituksen tavoitteet ovat liian kunnianhimoisia. Aika tulee yksinkertaisesti loppumaan tällä hallituskaudella kesken.

Alunperin hallitusohjelmaan linjattiin marssijärjestykseksi ensin palveluiden integraatio eli perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon saumaton yhteistoiminta, toiseksi rahoituksen uudistaminen ja vasta kolmanneksi valinnanvapaus.

Nyt hallitus on nostanut valinnanvapauden ykköstavoitteksi. Siksi erityisesti integraatiotavoite kärsii. Missään ei enää ole puhuttu siitä, onko hallitusohjelman tavoite kolmen miljardin euron säästöistä vielä voimassa? Jos sote etenee valinnanvapaus edellä, on tuohon tavoitteeseen kovin vaikea päästä.

Toinen ongelma on, että hallituksen malli kohtaa perustuslaillisia ongelmia. Sote-uuudistusta on kritisoitu aiheellisesti sosiaalihuollon unohtamisesta. Tämä laiminlyönti näkyy hyvin myös valinnanvapausmallissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon merkittävä ero on siinä, että sosiaalipalveluista tehdään aina viranomaisen hallintopäätös. Siinä perustellaan se, mihin lainsäädännössä säädettyyn oikeuteen asiakkaan palvelu perustuu.

Perustuslain mukaan merkittävää julkista vallankäyttöä ei voi siirtää yksityiselle toimijalle. Näin ollen vahvasti yhtiöihin perustuva valinnanvapausmalli onnistuu sosiaalihuollossa lähinnä vain kevyiden ohjauspalveluiden osalta.

Olisi melkoinen ihme, jos asiakkaan oikeus saada hallintopäätös hakemastaan palvelusta menisi perusoikeusarvioiden jälkeen läpi eduskunnassa.

Kolmanneksi yhtiöihin perustuva malli asettaa melkoisen vaatimuksen ohjauksessa, johtamisessa ja valvonnassa tarvittaville tiedoille.

Tällä aikataululla on hyvin vaikeaa rakentaa sellaisia mittareita, indikaattoreita ja tiedonkeruuta, jonka pohjalta pystytään seuraamaan eri palveluntuottajien toimintaa ja tekemään sen pohjalta tarvittavia johtopäätöksiä.

Ilman hyvää tietopohjaa toiminnan laadusta, vaikuttavuudesta, kustannuksista ja tuottavuudesta on sote-ratkaisusta mahdotonta saada pidemmän päälle toimivaa.

Näiden lisäksi kulisseissa mukana on myös kunnon valtapolitiikka. Yksityisiin yhtiöhin perustuva malli ravistelee monien keskeisten instituutioiden asemaa.

Kunta-alan keskeiset toimijat, kuten kuntien eläkevakuuttaja Keva tuskin hyväksyy esitettyä mallia. Mikäli työntekijät siirtyvät yksityisten yritysten palvelukseen, sillä on merkittävä vaikutus Kevan asemaan ja kykyyn maksaa eläkkeitä.

Esitetty sote-malli on myös koskemassa Kansaneläkelaitoksen asemaan. Sitä suojelee eduskunnassa yleensä niin kutsuttu ”Kela-puolue”. Se suojelee laitoksen erityisasemaa suoraan eduskunnan alaisena toimijana. Useampikin ministeri on yrittänyt puuttua Kelan itsenäiseen asemaan ja sen tehtäviin, mutta on joutunut jossain vaiheessa perääntymään. Ennustankin, että tämä näytös on vielä näkemättä.

Moni sosiaali- ja terveysalalla toimiva alkaa olla jo sitä mieltä, että ihan sama millainen sote-ratkaisu tulee, kunhan jotain saataisiin aikaiseksi. Valitettavasti näyttää siltä, että tämäkin hallitus on pahasti vaikeuksissa soten kanssa.

Vielä surkeampaa on se, että hallitus sai asian pahasti umpisolmuun ihan itse.