Loppu alistumiselle

11.3.2016

Pekka Sauri

Pekka Sauri on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.

Suomen vakavin ongelma vuonna 2016 ei ole pienen vähemmistön harjoittama negatiivis–aggressiivinen mesominen verkossa, vaan suuren enemmistön tahdoton alistuminen sille.

Monet tavallisesti täyspäiset ihmiset ovat antautuneet voivottelemaan ja vääntelemään käsiään ”vihapuheen” ja ”ilmapiirin” edessä kuin eivät muuhun kykenisi.

Minne on kadonnut perinteinen suomalainen pragmaattisuus? Vieraan vallan bulvaaneiksi valjastetut trollitehtaat on kyllä opittu tunnistamaan, mutta kotikutoisten primitiivireaktioiden edessä kansakunta näyttää olevan avuton. Ikään kuin kokonainen koululuokka suostuisi yksittäisen häirikköoppilaan pompoteltavaksi ja reagoimaan maailmaan tämän kiukuttelun ja muun oirehtimisen ehdoilla.

Olen sivusilmällä tehnyt alustavaa tutkimusta sosiaalisen median törkyviesteistä. Twitterissä niille on tunnusomaista se, että niiden lähettäjällä on nolla tai yksi seuraajaa.

Tästä olen päätellyt, että lähettäjät ovat yksinäisiä ja eristyneitä ihmisiä, joille some tarjoaa loistavan mahdollisuuden vaikuttamiseen. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – satojen tuhansien lukijoiden tajuntaan.

Vain hölmö jättää tällaisen mahdollisuuden käyttämättä. Varsinkin, kun mekanismi on tähän saakka toiminut homeopaattisen tehokkaasti: muutama molekyyli myrkkyä pilaa uima-altaallisen vettä.

Käsi sydämelle, planeetan parhaiten peruskoulutetut hyvinvointivaltion kasvatit. Jos jätetään laskuista kaikki mediakohut – medialla tarkoitan tässä kaikkea sähköistä viestintää klikkijournalismista verkkokeskusteluihin - millä tavalla jokapäiväinen elämämme on muuttunut?

En yritä väittää, ettei Suomessa ja maailmassa olisi riittämiin isoja ja pieniä ongelmia. En sinne päinkään, suorastaan päinvastoin. Mutta ylivoimainen enemmistö suomalaisista elää edelleen hyvää ja turvallista arkirutiinia, jota esimerkiksi 32 000 turvapaikanhakijaa (0,7 prosenttia Suomen väkiluvusta, saman verran muuten kuin kehitysaputavoite BKT:stä) ei ole päässyt horjuttamaan yhtään mitenkään.

Paitsi sen myyttisen ”ilmapiirin” tasolla, ja siihen pystyy jokainen tahtoessaan vaikuttamaan jokaisessa eteen tulevassa keskustelussa. Paino on tahtoessaan-sanalla. Laittomat uhkaukset pitää ilmoittaa poliisille, mutta pelkät alatyyliset nimittelyt ja haistattelut kannattaa yksinkertaisesti deletoida unholaan.

Perusasetus on tämä: kun tieto on avointa, kun keskustelu on vapaata ja kun kansalaisten koulutustaso on riittävä, kaikkiin yhteis- ja ihmiskunnan ongelmiin löytyy ratkaisu. Suomessa kaikki nämä edellytykset ovat nyt käytettävissämme paremmin kuin koskaan aiemmin.
Käytetään ne.