Patriarkaatti murskaksi

11.3.2016

Katja Mannerström

Katja Mannerström on Vihreiden Naisten puheenjohtaja.

Vihreiden naisten toiminta ei perustu genitaaleihin vaan patriarkaatin murskaamiseen.

Vihreä Lanka kirjoitti viime numerossaan poliittisten naisjärjestöjen asemasta politiikassa ja rahoituksen oikeutuksesta. Vihreiden Naisten puheenjohtajana olen huomannut, että monet naiset haluavat todella ottaa etäisyyttä naisjärjestöön ja kaikkeen kiintiöajatteluun koska haluavat nähdä, ettei sukupuoli määritä ihmistä.

Vihreät Naiset on samaa mieltä siitä, ettei sukupuoli määritä ihmistä eikä sukupuoli ole biologinen tosiasia vaan pikemminkin sosiaalisesti rakentuva identiteetti. Olemme vahvasti feministinen järjestö ja mielestämme feminismiin kuuluu myös naisasia. Nämä eivät mitenkään ole toisensa ulossulkevia vastakohtia vaikka jotkut antifeministit haluavat sen nähtävän niin.

Kuitenkin meidän kannalta huolestuttavinta on se, että myös moni feministi tuntuu haluavan uskottavuutensa kannalta ottaa näkyvästi etäisyyttää naisasiaan ja naiserityiseen toimintaan. Tällä tavalla he pelaavat monella tapaa misogynistien pussiin.

Kun maailma on täynnä puhemiehiä ja virkamiehiä niin kaikista eniten ihmisiä tuntuu ärsyttävän juuri NAISjärjestöt. Toisin kuin Rosa Meriläinen totesi artikkelissa, ei Vihreissä Naisissa ole kyse pimpeistä vaan sellaisen maailman muuttamisesta, joka rakenteellisesti sortaa ja vähättelee naisia ja kaikkea feminiiniä. Feminiini on usein yhtä kuin heikko, epä-älyllinen ja turhamainen.

Meriläisen vihjauksen, ettei Vihreissä Naisissa tehdä mitään järkevää vaan vain leivotaan ja pohditaan yhdessä jalkovälejä, näen jatkumona tälle diskurssille.

Hain Vihreiden Naisten puheenjohtajaksi, koska haluan uudistaa järjestöä. Kritiikki meitä kohtaan on usein hyvästä ja pakottaa meitä muutokseen. Ulkopuolelta tuleva ennakkoluuloinen haukkuminen ja vähättely kuitenkin asettaa jäsenet puolustusasemaan ja uudistuminen tuntuu silloin mahdottomalta.

Olen henkilökohtaisesti siitä aivan samaa mieltä, että naisjärjestöjen tulisi miettiä uudestaan jäsenyyskriteerejään ja määritellä sukupuoli laajemmin. Meidän tulisi mahdollistaa kaikkein osallisuus feministiseen taisteluun ja nähdä naiserityinen toiminta yhtenä muttei ainoana toiminnan muotona.

Mutta vaikka lopettaisimme naisista ja miehistä puhumisen, ei se poista sitä tosiasiaa, että naisasia on edelleen ajankohtainen eikä sukupuolten välinen tasa-arvo ole valmis. Mikäli se todella olisi niin, ettei sukupuolella ole väliä, ei naisjärjestöä enää tarvittaisi.