Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Flickr / Skyseeker (CC-BY)
Kohmeessa? Suomen energiajärjestelmässä on paljon petrattavaa eikä se johdu pelkästä tuulivoimasta.
Pakkanen paukautti tuulivoima-arvostelun taas pinnalle - Pitävätkö moitteet paikkansa?
8.1.2016 15.01
Sähkönkulutuksen nouseminen huippulukemiin on nostanut tuulivoiman ja sähkömarkkinoiden ongelmat keskusteluun. Ovatko keskusteluissa esitetyt väitteet tuulesta temmattuja?
”Pakkasella ei tuule”
Tuulisähkön osuus Suomen sähköntuotannosta on ollut pakkasilla samaa, muutaman prosentin luokkaa kuin vuoden aikana keskimäärin. Eli kyse ei ole siitä, ettei tuulisähköä tuoteta vaan siitä, ettei sen tuotantokapasiteettia lopulta ole Suomessa kovinkaan paljon.
Tuulisähkötuotannon vaihtelu on ollut suurta, sillä joulun jälkeen tuulivoimaloiden tuotantoteho on ollut useasti yli 500 megawatin ja parhaimmillaan 800 megawattia, mutta 29. joulukuuta sekä 3. ja 6. tammikuuta on käyty alle sadassa megawatissa. Suhteutettuna kaikkeen kotimaiseen sähköntuotantoon tämä tarkoittaa vaihtelua yhden ja kahdeksan prosentin välillä.
Tässä on syytä huomioida myös se, että pohjoismaisilta markkinoilta tuotua sähköä tuotetaan runsaasti myös tuulivoimalla. Markkinat korjaavat siis häiriötä, joka aiheutuu siitä, että kaikkialla ei aina tuule. Mitä suuremmat sähkömarkkinat ovat, sitä tehokkaammin ne tässä suhteessa toimivat. Siirtokapasiteetti pohjoismaisille markkinoille uhkaa tosin tulla vastaan.
Se, että tuulivoimatuotanto on muualla Pohjoismaissa merkittävämpää kuin Suomessa, on syytä muistaa myös silloin, kun tuontisähkön väitetään olevan epäekologista. Lisäksi perinteisestikin suuri osa Suomeen tuotavasta sähköstä on tuotettu vesivoimalla.
”Tuontitarve on tuulivoimapolitiikan syytä”
Vaikka Suomen koko tuulivoimakapasiteetti pyörisi täydellä teholla tuottaen sähköä noin gigawatin teholla, riittäisi tämä kattamaan vain reippaasti alle puolet viimepäivinä tarvitusta tuontisähköstä.
Paukkupakkasten aiheuttaman kulutuspiikin aiheuttaman tuotitarpeen olennaisin syy on se, että tuotannosta puuttuu yksi ydinvoimala, jonka piti olla valmis jo vuosia sitten.
”Olkiluoto 3 maksanee kuluineen ja korkoineen noin kymmenen miljardia euroa. Jos se raha olisi laitettu tuulivoimaan, tällä hetkellä puolet Suomen sähköntuotannosta tulisi jo siitä” Teknillisen fysiikan professori Peter Lund arvioi syksyllä Helsingin Sanomissa.
Ongelmana on siis se, että Suomen energiapolitiikassa on vuosia laskettu epävarmasti etenevien ydinvoimahankeiden varaan, kun samalla käytöstä on poistunut vanhoja fossiilivoimaloita.
”Tuulivoima on kallista ja tekee sähköstä halpaa”
Tuulivoima – kuten kaikki muukin sähköntuotanto – laskee sähkön hintaa. Tuulivoiman kohdalla tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että tuulivoiman tuotanto joustaa sään eikä markkinoiden mukaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että tuulisella säällä markkinoille virtaa tarpeesta riippumatta sähköä, josta veronmaksajat maksavat takuuhintaa tuottajalle vation tukien kautta. Markkinahinnan ja tuen summa, eli takuuhinta, oli vuodenvaihteeseen asti 105,30 euroa megawattitunnilta. Tuesta ollaan vähitellen luopumassa ja takuuhinta on tämän vuoden alusta alkaen 83,50 euroa.
Pelkkää tuulivoiman tukemista Suomessa on kuitenkin melko turha syyttää sähkön halpuudesta, sillä paljon olennaisempia syitä ovat ylituotanto naapurimaissa ja teollisuuden kohmeesta johtuva kotimaisen kysynnän pienuus.
”Kyllähän tässä aletaan olla sähkömarkkinoilla tilanteessa, jossa kaikki uudet sähköntuotantomuodot tarvitsevat tukea”, kansallisen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen sanoi syksyllä Vihreälle Langalle.
”Tuulivoima uhkaa huoltovarmuutta”
Sen lisäksi, että halpa sähkö jarruttaa investointeja, se tekee nykyisistä voimaloista aiempaa huonommin kannattavia. Joissain puheenvuoroissa fossiilisia tuontipolttoaineita käyttävien laitosten sulkemisen on nähty heikentävän huoltovarmuutta.
Todellisuudessa tuulivoima on aurinkoenergian, biomassan ja vesivoiman ohella yksi niistä tuotantotavoista, jotka ovat riipumattomia tuontipolttoaineista ja mahdollistavat aidosti hajautetun tuotannon, jonka tärkeydestä muistutetaan muun muassa valtioneuvoston vuonna 2013 antamassa päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista:
”Energiahuoltovarmuuden tulee perustua monipuolisiin energialähteisiin ja polttoaineisiin, riittävään ja hajautettuun energiantuotantoon sekä toimintavarmoihin siirto- ja jakelujärjestelmiin.”
Tämä tavoite tulee lähivuosina sovittaa yhteen EU:n energiaunionivision kanssa, sillä energiajärjestelmän kansallinen omavaraisuus sopii huonosti yhteen kansainvälisten sähkömarkkinoiden kanssa. Samalla on syytä pohtia, halutaanko kaikki sähkö tuottaa omien rajojen sisäpuolella kaikissa tilanteissa ja kustannuksista piittaamatta.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
