Salaattia parvekkeelta

15.6.2007 0.00

Lena Björklund

Juhannuksen jälkeen ehtii vielä perustaa hyötykasvipuutarhan.

Vieläkö kaikki tekemättä parvekkeella? Calmati! sanoisi italialainen.

Rauhallisesti vaan: parvekkeen kesäkuntoon laiton voi aloittaa vielä juhannuksen jälkeenkin. Etenkin, jos sinne perustaa aasialaisen keittiöpuutarhan.

Aasialaiset kasvit ovat lyhyen päivän kasveja. Ne eivät osaa käyttäytyä kovin hyvin, jos ne kylvää Suomen valoisassa kesässä liian varhain, mutta iltojen hämärtyessä ne intoutuvat.

”Aasialaisissa kasveissa on se hyvä puoli, että ne kestävät hyvin kylmää. Syksy on niille optimaalista kasvun aikaa, kun päivät lyhenevät”, korostaa Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Ranta.

Pinaattikiinankaali eli paksoi sopii erityisen hyvin parvekkeen kesäkunnostuksessa myöhästyneelle. Se nimittäin onnistuu parhaiten, jos sen kylvää vasta heinäkuun puolivälissä. Paksoita voi käyttää jo aivan pienestä taimesta saakka salaateissa ja kypsennettynä keitoissa ja pataruoissa. Lehtiruodit voi valmistaa kuin parsan.

Tah tsai on kaalimainen pinaattikasvi, jonka rusettimaiset laakeat lehdet kasvavat niin suuriksi, että taimien väli on paras harventaa vähintään kolmeenkymmeneen senttiin. Montaa ei siis parvekelaatikkoon mahdu. Tah tsai sisältää runsaasti kalsiumia, magnesiumia ja rautaa.

Aasialainen kruunupäivänkakkara tunnetaan myös vihanneskrysanteemina. Jos haluaa kruunupäivänkakkaran kukkivan, sitä ei kannata enää kylvää kuin aivan eteläisimmässä Suomessa, mutta ruuanlaittoa varten se ehtii vielä hyvin. Kruunupäivänkakkaran versot ovat höyrytettynä herkkua, ja versoja kruunupäivänkakkarasta ehtii korjata vielä useammankin sadon.

Kruunupäivänkakkaran lehtiä ei voi kukkimisen jälkeen enää syödä, mutta sen kukkia voi laittaa salaattiin tai teeainekseksi.

 

Kiinalaista korianteria ehtii kylvää vielä muutamankin kerran. Sen lehdet ovat parhaimmillaan, kun kukinnan varsi ei ole vielä voimissaan. Yrttiä kutsutaan myös kiinanpersiljaksi ja sitä käytetään Aasiassa ja Etelä-Amerikassa mausteisissa ruuissa, usein chilin kanssa.

Haastetta parvekeviljelyyn voi etsiä viljelemällä vaikka daikonia, jota kutsutaan myös japaninretikaksi. Juures kylvetään yleensä avomaalle, mutta mikään ei estä pitämästä muutamaa daikonia parvekkeella, kunhan multaa on vähintään kolmenkymmenen sentin syvyydeltä. Tavallinen parvekelaatikko ei daikonille siis kelpaa.

Daikonin juuri on miedonmakuinen mutta lehdet pippuriset. Nekin voi syödä. Kilon tai parin painoisen juuren voi syödä kuorittuna sellaisenaan, käyttää wokkiruokaan tai laittaa keittoon.

 

Väriä myöhäinen puutarhuri saa parvekkeelleen pinaattikasvi mangoldista. Se tunnettiin jo antiikin Kreikassa, mutta se on oppinut viihtymään myös Suomessa.

Yleensä mangoldin lehdet ovat vihreät ja lehtiruodit valkeat, mutta on koristeellisempiakin lajikkeita, joilla on punaiset, keltaiset, oranssit ja punaiset lehtiruodit.

Värikkäitä lajikkeita ovat ainakin Vulcan ja Bright Lights ja ne sopivat myös kukkapenkkien koristeeksi.

Mangoldista napsitaan lehtiä vähitellen. Kokki korjaa talteen uloimmat lehdet ja jättää sisemmät jatkamaan kasvuaan.

Oikea korjuuote on vetäistä lehti irti. Jos lehden leikkaa, kasvista valuu turhaan nestettä. Lehdet käytetään pinaatin tavoin, ruodit voi valmistaa kuten paksoin. Nuoren mangoldin lehtiä voi käyttää salaattiin.

Parvekkeella viihtyvät myös rucola ja vuonankaali. Ne sopivat salaatissa yhteen hienosti. Rucola on suomeksi sinappikaali ja nimi kuvaa hyvin sen ytyä. Vuonankaali on sen vastakohta: niin lempeä, että se on melkein makea. Rucolaa voi syödä kukkimisen jälkeenkin ja siitä voi käyttää myös kukat.

 

Kaikkien jutussa mainittujen kasvien siemeniä saa ainakin Hyötykasviyhdistykseltä: www.hyotykasviyhdistys.fi

Tweet