Herkkuja pöytään parvekkeelta

16.5.2008 12.00

Lena Björklund

Tee tänä kesänä parvekkeesta kasvimaa! Ikkunan takana kasvavat hyvin niin mansikat kuin viinirypäleet.

Otetaan tavallinen parveke, sellainen vanhojen lähiötalojen perusparveke: noin metri kertaa kolme metriä. Hyvä, jos se on vuosien mittaan lasitettu, mutta käy se avoimenakin. Onnekasta, jos se antaa etelään tai länteen, mutta myös pohjoiseen kurkottava parveke sopii viljelyyn.

Tarkoitus on tehdä kesäksi herkkupuutarha omalle parvekkeelle.

Vanhoissa parvekkeissa on yleensä vakiovarusteena jonkinlainen tanko. Siihen laitetaan ruukussa roikkumaan riippumansikkaa. Kannattaa suosia lajiketta, joka tekee pieniä mansikoita. Niissä on metsämansikan makua.

Tangolle laitetaan toinenkin amppeli ja siihen kirsikkatomaatteja. Niin mansikka kuin tomaatti on ostettava taimina. Siemenestä kasvatus on liian myöhäistä.

Sovitaan, että vanhalla parvekkeella on yksi matalahko kolmiopöytä ja toinen matalahko neliskulmainen pöytä – kukin omassa päässään parveketta. Välissä on kaksi parvekelaatikkoa.

Jommalle kummalle pöydälle, tai tukevalle penkille, sijoitetaan komea ämpäri, johon laitetaan yksi idätetty peruna, vaikka lajiketta Blue Congo. Sitä voi kysyä Hyötykasviyhdistyksestä, mutta voi se löytyä muualtakin, sillä tämä sininen peruna elää nyt renessanssiaan. Viimeksi sitä viljeltiin ennen sotia.

Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtajalle Anu Rannalle on tarjottu parvekeperunoita ja hän tietää, että ämpäristä voi nostaa jopa kolmekymmentä perunaa – yhden siemenperunan jäljiltä. Kunhan muistaa lannoittaa. Herkkuparvekeviljelijälle kaikki kaikessa ovat kanankakkarakeet, joita on annettava runsaasti.

Seinää vasten istutetaan viiniköynnös tukevaan isohkoon laatikkoon. Se vuorataan styroxilla ja muovilla. Juuristo on viiniköynnöksen arin osa.

Pedersören kunnassa Pohjanmaalla sijaitsevalla Blomqvistin taimistolla on oikeudet latvialaisiin Zilga- ja Supaga-viiniköynnöslajikkeisiin, mutta niitä myy muutama muukin taimitarha. Nämä lajikkeet kestävät Suomen sääolot jopa Pohjanmaalla. Zilga kestää jopa 38 astetta pakkasta ja Supaga 25.

Taimitarhuri Leif Blomqvistin pihassa viiniköynnös on voinut hyvin vuodesta 1995. Parvekkeella sen leikkaus on erityisen tärkeää, koska maan lämpö ei suojele juuristoa.

Molemmat lajikkeet ovat tuottoisia. Zilga tekee sinertäviä makeita ja aromikkaita rypäleitä. Supagan rypäleet ovat kellertäviä ja niissä on mansikan makua.

Parvekkeella on vieläkin tilaa.

Toisessa päässä parveketta on jo perunaämpäri, mutta toisen pöydän päällä ei vielä mitään. Sinne voi istuttaa puulaatikkoon talvikurpitsan tai pieniä annoskurpitsoja. Hyvä annoskurpitsalajike on Eight Ball. Sen kurpitsat ovat pieniä ja pyöreitä.

Talvikurpitsa on annoskurpitsoja isompi, muttei valtava. Se korjataan myöhään syksyllä ja sitä voi pitää huoneenlämmössä kuukausia. Anu Ranta kehuu vanhaa japanilaista talvikurpitsalajiketta Uchiki kuria.

Ellei toreilta tai tarhoista löydy mieleisiä kurpitsantaimia, niiden sijaan voi kasvattaa salaattikurkkua. Niin kurkun kuin kurpitsojen kukat käyvät salaatteihin – ne, joista ei tule hedelmää. Ne voi myös friteerata, niin kuin Italiassa tehdään.

Kurkkujen ja kurpitsojen kukista pitävät myös mehiläiset ja perhoset. Perhosia voi houkutella lisää istuttamalla parvekelaatikoihin kääpiösamettikukkia, orvokkeja, krasseja ja kehäkukkia. Kaikkia kukkia voi laittaa salaatteihin ja krassista kelpaavat myös lehdet. Sen siemenet voi käyttää kapriksen tapaan.

Jos viiniköynnös tuntuu liian haastavalta, seinää vasten voi istuttaa ruusupapuja. Raakana niitä ei pidä syödä, mutta keitettyinä ne ovat maukkaita ja niidenkin kukat sopivat salaatteihin.

Herkkuparveke kaipaa ahkeraa ja huolellista kastelijaa. On varmistettava, ettei vesi lorise kasvilaatikoista alakertaan ja pilaa naapurisopua. Reikiä laatikoiden pohjissa on silti oltava.

Tweet