Hyvä ulkomaalaiseksi

23.6.2015

Ozan Yanar

”Voitko rakastaa tuota, kun hän ei ole samanvärinen kuin sinä?” tytön äidiltä kysyttiin synnytyslaitoksella. Tytön äiti on suomalainen, isä irakilainen.

Kun tyttö oli viisi, porukka vanhempia poikia hakkasi hänet. Tyttöä itseään harmitti etenkin polkupyörä, joka oli mennyt rikki. Rasismiin hän oli ehtinyt jo tottua. Se ei enää hämmästyttänyt.

Vaikka tytöllä oli erinomaiset arvosanat koulussa, häntä kehotettiin unohtamaan haaveet lääkärin opinnoista. Opinto-ohjaajan mielestä maahanmuuttajataustainen tyttö sopi paremmin lähihoitajaksi.

Yllä kuvailtu hahmo on kuvitteellinen, mutta hänen kokemuksensa eivät ole. Ne ovat maahanmuuttajataustaisten nuorten elämää Suomessa. Avanto Helsinki järjesti viime viikolla nuorille tarkoitetun Safari-leirin, jolle osallistuneet viisi nuorta haastattelivat yli 30 maahanmuuttajataustaista ystäväänsä ja kysyivät heidän kokemuksistaan rasismista. Kaikki haastateltavat olivat kokeneet rasismia.

Kokemukset oli koottu yhden ihmisen tarinaksi. Minut oli kutsuttu leirille sparraamaan ja puhumaan nuorille omista kokemuksistani. Nuoret onnistuivat kuvaamaan rasismia niin konkreettisesti, että käteni alkoivat suorastaan täristä.
Myös leirille osallistuneet nuoret olivat ihmeissään ja järkyttyneitä ystäviensä kokemuksista. Lisäksi nuoria yllätti se, miten tottuneita rasismia kokeneet olivat rasismiin.

Huutelu kaduilla oli rasismin näkyvin muoto, mutta ehkä huolestuttavampaa olivat yhteiskunnassa piilevät asenteet. Eräs opettaja oli muun muassa kirjoittanut vaihto-opiskelua varten Suomessa koko ikänsä asuneen maahanmuuttajataustaisen oppilaan suosittelukirjeeseen seuraavasti: ”Considering she is not Finnish, she did pretty well”.

On selvää, että tarvitsemme asennemuutoksen. Suomessa on totuttava ajatukseen, että ihonväriltään tummempi tai uskonnoltaan valtaväestöstä poikkeava henkilö ovat täysin suomalaisia. On käsittämätöntä, että jopa täällä syntyneitä tai kasvaneita ihmisiä saatetaan pitää ulkopuolisina. Sellaista taakkaa on raskasta kantaa.

Muutokseen tarvitaan meitä kaikkia. Leirin nuoret ovat nyt perustaneet Facebookiin Rasismivapaa Helsinki -sivuston, johon kootaan lisää kokemuksia rasismista. Henkilökohtaisuus tuo rasismin kokemuksen iholle. Toivottavasti se saa yhä useammat taistelemaan syrjintää vastaan.

Yanar  Rasismi  Rasisminvastaisuus 

Tweet