Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Rauha, Eurooppa, turvallisuus, Nato
13.4.2015
Turvallisuus sijoitetaan tarvehierarkioissa yleensä heti fysiologisten tarpeiden – ravinto, juoma, lämpö – jälkeen. Näin ollen keskustelu turvallisuudesta ja turvallisuuspolitiikasta on paitsi tarpeellista myös välttämätöntä. Suomessa on kuitenkin vallinnut outo ilmapiiri erityisesti Nato-keskusteluun liittyen. Aiheesta keskustellaan kiihtyvään tahtiin samalla kun koetaan, ettei asiasta muka saisi keskustella.
Me vihreät olemme käyneet keskustelua, niin sisäistä kuin yleistä, jo pitkään, emmekä pelänneet täsmentää kantaamme viime kesän puoluekokouksessa. Nykytilanteessa emme kannata Nato-jäsenyyttä, mutta jos turvallisuuspoliittinen tilanne olennaisesti muuttuisi, niin jäsenyyshakemuksen jättämisestä pitäisi järjestää kansanäänestys.
Me ymmärrämme, että Eurooppaankin kohdistuu uhkia. Kenraalit ja strategit istuvat sotilasakatemioissa kuin koulutusleireillä ja tekevät hyökkäyssuunnitelmia. Se on rutiinia, aina on niitä, jotka suunnittelevat hyökkäyksiä Eurooppaa vastaan, aivan kuten Iso-Britannian, Ranskan ja tietenkin myös Suomen sotilasakatemioissa tehdään omia suunnitelmia. Melkein kaikki heistä ovat miehiä, monet siloposkisia, jotkut parrakkaita, jotkut uniformuissa, jotkut ilman. Me tiedämme ja tunnustamme heidän olemassaolonsa, ja että he suunnittelevat hyökkäyksiään. Sitä kutsutaan ”sotapeliksi”, skenaarioiden piirtämiseksi tai sotasimulaatioiksi. Onneksi vain mitätön murto-osa näistä suunnitelmista toteutuu koskaan.
Paperilla Eurooppa näyttää hajanaisuutensa takia haavoittuvalta. Talous on huonolla tolalla, keskiössä olevan Saksan pitkäaikainen matalapalkkapolitiikka johtaa järjestelmän sisäiseen epätasapainoon samalla kun sen muu politiikka on estänyt valtiollisen lainanoton, joka olisi rahoittanut taloudellisen nousukierteen ”tulevaisuudessa” eli toisin sanoen ”nyt”.
Erilaiset populistit sekä oikealla ja vasemmalla etenevät, mikä näyttäytyy ulospäin hajaannuksena ja heikkoutena. Venäjä tukee joko suorilla lainoilla tai energiayhtiöiden ja ydinvoimaprojektien kautta monia puolueita, joilla on ekstremistisiä kantoja, mutta toiveita suuresta kannatuksesta. Näitä ovat muun muassa Unkarin Fidesz ja Jobbik sekä Ranskan Front National ja Britannian UKIP. Myös vasemmalta löytyy putininhalaajia, harmi kyllä. Kun saksalaisen Die Linken edustajat kulkevat Donbassin konfliktialueella jakamassa lääkkeitä, ei kyse ole pelkästään neutraalista, humanitaarisesta toimesta.
Mielestämme eurooppalainen yhteisö ei kuitenkaan tässäkään tilanteessa tarvitse ulkopuolista turvaa. Eurooppa ei saa olla sotilaallisiin seikkailuihin ja aseiden kalisteluun taipuva maanosa, vaan pitkäkestoisesti ja rauhanomaisin keinoin, sekä lähialueillaan ja globaalisti, demokratian ja tasapainon puolesta työskentelevä valtioiden ja ihmisten yhteisö.
Toki tiedämme, että kaikki eivät pidättäydy näissä keinoissa, vaan suunnittelevat ja joskus myös toteuttavat hyökkäyksiä. Siksi on hyvä, että kaksi sotilaallisesti liittoutumatonta maata EU:n sisällä, Suomi ja Ruotsi, syventävät turvallisuuspoliittista yhteistyötään kattamaan myös kriisitilanteet, ja aloittavat turvallisuuspoliittisen, myös luottamuksellisen ja salatun tiedon vaihdon. Sitäkin tarvitaan, kuten myös eurooppalaista turvallisuusyhteistyötä jossa mikään ulkopuolinen taho, USA mukaanlukien, ei istu samassa pöydässä tai kuuntelemassa muuten.
Me emme edelleenkään voi kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Nato on sotilasliitto, jonka strategiaan edelleen kuuluu mahdollinen ydinaseiden käyttö ainakin joissakin tilanteissa. Ydinsota on ilmastonmuutoksen lisäksi toinen merkittävä ihmiskunnan hyvinvointia ja eloonjäämistä uhkaava tekijä. Naton ydinaseiden lisäksi vastustamme ja olemme toki johdonmukaisesti vastustaneet myös Venäjän, Kiinan, Britannian, Ranskan, Intian, Pakistanin, Israelin ja Pohjois-Korean ydinaseita, mutta kirjoitamme tässä erityisesti Natosta, koska kukaan ei ole ehdottanutkaan sotilasliittoa muiden ydinasemahtien kanssa.
Emme epäile Naton sotilaallista voimaa, mutta emme myöskään luota sen pitkäjänteiseen analyysikykyyn kansainvälisestä tilanteesta. Sotilaallisen ajattelun heikkoudet on nähty Afganistanissa ja Irakissa, eikä Libyankaan ongelmia ole saatu aseellisesti ratkaistua. Kun kriiseihin vastataan sotilaallisesti aseistamalla tämän päivän ”hyviksiä”, päätyvät aseet ennen pitkää ”pahiksille”, tai sitten ”hyvikset” vain muuttuvat ”pahiksiksi”.
Natossa ei ole kyse eurooppalaisista arvoista tai tunnustautumisesta "länteen" kuuluvaksi. Monien Natoon kuulumattomien Euroopan maiden kuten Irlannin, Itävallan tai Ruotsin näkemykset ovat lähempänä arvomaailmaamme kuin vaikka Turkin tai Unkarin politiikka. Vakautta ja turvallisuutta voidaan lisätä parhaiten lisäämällä vuoropuhelua ja tukemalla kaikkialla maailmassa, niin kriisimaissa kuin muuallakin niitä ihmisiä, jotka uskaltavat toimia rauhan puolesta vastakkainasettelua vastaan. Reikiä pitää ampua propagandaan, ei ihmisiin.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
