Unelma vahvasta johtajasta

19.3.2015

Sammeli Heikkinen

Venäjällä on hukattu kokonaisia juniakin, joten yhden presidentin katoamisen muutamaksi päiväksi ei luulisi olevan mitenkään iso asia. Mutta onhan se, kun johtaja on muuta maata vahvempi.

Samaan aikaan, kun naapurin elämä horjuu muutaman päivän presidenttivajeesta, Suomessa silmitellään kaaokseksi sortunutta hallituskauden loppua.

Kiinnostavaa on, että Suomen ongelmien syiksi arvioidaan usein se, että meiltä puuttuu se, minkä hukkuminen ajoi Venäjän hämmennykseen. Vahva johtaja tai ainakin vahva johto.

Kirjailija Jari Tervo valitti Ylen kolumnissaan, etteivät Jyrki Katainen ja Alexander Stubb ole johtaneet maata edestä, eivät oikeastaan mistään. Hesarin Unto Hämäläinen taas oli sitä mieltä, ettei kahden suuren puolueen pohja riitä hallitukseen, tarvitaan kolme suurta.

Ylipäätään hallitusta on moitittu siitä, ettei se ole saanut aikaiseksi tärkeitä, suuria päätöksiä.

Heikkoa on toki ollut. Mutta vahvan johdon tai laajapohjaisen hallituksen haikailun kääntöpuolena on se, että sillä häivytetään politiikkaa politiikasta: puolueiden pitäisi mahtua keskenään samaan hallitukseen, ideologisista eroista huolimatta. Myyttisen isänmaan eduksi.

Samaan ajatuspohjaan nojaa se, että vaalien tuloksena värkätty hallitus on jonkinlainen epäpoliittinen maan johtovirasto, jonka tarkoitus on viedä läpi tarpeelliset uudistukset.

Tällainen ajattelu sisältää lähtökohtaisesti sen, että kirkkaampaan tulevaisuuteen vie tietty tie ja askelmerkit ovat selvät. Poliittinen mandaatti tarvitaan vain siksi, että oikean tien kulkeminen saadaan legitimoitua.

Ihme, jos äänestäminen ei kiinnosta. Tuolla ajattelulla valittavissa on vain se, kuka tekee. Ei se, mitä tehdään.
Jospa ei kuitenkaan mennä Venäjän tietä vahvan miehen kaipuussa, vaan valitaan paitsi kuka tekee, myös mitä tekee.

Tweet