Euroviisujen jälkeinen aamu

2.3.2015

Tuomas Tuure

Seurasin Facebookia ja Twitteriä innokkaasti lauantai-iltana, jolloin Suomi hehkutti yhdenvertaisuutta ja iloa Pertti Kurikan Nimipäivien UMK-voiton vuoksi. Pertti Kurikan Nimipäivien voitto on mahtava uutinen, mutta se ei yksinään tee Suomesta hyvää maata, jos maanantaiaamuna kaikki unohtuu.

Pertti Kurikkaa hehkuttivat monet punavihreät yhdenvertaisuus-aiheisilla hashtageillaan, kun taas viimeistään sunnuntaina nämä intohimoiset tasa-arvon ystävät korkkasivat punaviininsä paikassa, jonne vammaiset eivät pääse häiritsemään. Kurikan voittoa seuranneena sunnuntaina vasemmistoliitto avasi vaalitoimistonsa sloganilla ”Jokainen on arvokas", tilassa, johon pyörätuolilla ei pääse.

Kurikasta ilakoivat sosiaalisessa mediassa myös menestyvät oikeiston toivot, jotka alkuviikosta ajavat kuntia niin tiukkoihin menonleikkauksiin, ettei Pertti Kurikan Nimipäivien korostama toive hyvästä itsenäisestä asumisesta voi toteutua. Vaaleissa sitten pyritään lopettamaan nykyisetkin esteettömyyskriteerit.

Vieraillessani viime syksynä paikallispoliitikon ominaisuudessa kehitysvammaisia tukevassa Lyhty ry:ssä, harmittelivat he tiukan tarjouspolitiikan tarkoittavan sitä, että laatukriteerit väistyvät hinnan tieltä, kun puhutaan asumisesta. Tätä tärkeää teemaa PKN:n solisti Kari Aalto on nostanut mediassa esiin.

Kunnallispolitiikassa on vammaisten suhteen eletty synkkää aikaa, kun surkea kuntatalous pakottaa etsimään säästöjä kaikista palveluista. Vammaisten etujen mukaista olisikin lopettaa laatua heikentävät asumisen kilpailutukset ja panostaa rahallisesti pienimpien etuuksien nostoon.

On hienoa, että valtaväestö iloitsee Pertti Kurikan Nimipäivien puolesta, mutta olisi kivaa, jos sama kansa kannattaisi vammaisten tasa-arvoa muuallakin kuin Twitterissä. Tähän Pertti Kurikan menestys haastaa kaikki, jotka haluavat olla ylpeitä Suomesta.

Tweet