Joukkoliikenne lähestyy esteettömyyttä väärin

5.11.2014

Tuomas Tuure

Kirjoittaja on kunnallispoliitikko ja kansainvälisten asioiden aktivisti. Kirjoitukset eivät edusta minkään järjestön kantaa.

Matkustan paljon ja pyrin käyttämään joukkoliikennettä eri maissa. Kunnallispoliitikon näkökulmasta on arvokasta nähdä, mikä muualla osataan paremmin. Silti on turhauttavaa palata kotiin ja huomata paitsi, kuinka esteellinen kotimainen joukkoliikenne on, myös se, että Suomessa asioita ratkaistaan takaperin.

Viime vuosina olen käyttänyt joukkoliikennettä muun muassa Irlannissa, Britanniassa, Saksassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Kaikkialla vammaisen liikkuminen on Suomea vaivattomampaa. Miksi?

Muualla lähdetään siitä että vammainen käyttää samoja järjestelmiä kuin muutkin. Vaunut ovat leveitä, kaikista ovista pääsee sisään ja laiturikorkeudet ovat kohdallaan. Emme tarvitse vammaisluiskia tai vammaisovia, vaan esimerkiksi Dublinissa, Barcelonassa ja Frankfurtissa ajan pyörätuolilla raideliikenteeseen sisään muiden kanssa.

Helsingissä sen sijaan raitiovaunussa on erillinen luiska, jonka avaavaa nappia kuljettaja ensin painaa ja sitten toivotaan, että älykäs kanssamatkustaja nostaa luiskan

Yhdysvalloissa ja Irlannissa busseissa painetaan nappia, jossa on pyörätuolin kuva. Sitten kuuluu piip ja ajetaan sisään.

Helsingin busseissa mennään kertomaan kuljettajalle, että ramppi pitäisi avata. Sitten keskustellaan rampin määritelmästä, sijainnista ja mietitään sen avautumista. Sitten haetaan jokin työkalu ja pyydetään apua kanssamatkustajilta.

Keskeinen ajatusongelma Suomessa tuntuu olevan se, että aina halutaan luoda jokin erillinen järjestelmä ja perustellaan sitä mitä mielikuvituksellisimmilla syillä.

Sokeille kuulutetaan Keski-Euroopassa pysäkki, Suomessa tätä ei ole raitioliikenteessä lainkaan.

Jos vammaisen pääsy julkiseen liikenteeseen on monivaiheinen muuttuva labyrintti, muodostaa se myös henkisen esteen. Muiden asiakkaiden suhtautuminen muuttuu äkkiä vihamieliseksi, kun ovien kanssa ähkivä invalidi aiheuttaa jatkuvasti myöhästymisen duunista.

Aihe on nyt kriittisen tärkeä, sillä taksimenoista itketään joka kunnassa. Jos Helsinki olisi yhtä esteetön kuin vaikkapa Barcelona, niin taksinkäyttö vähenisi dramaattisesti.

Muutoin olen sitä mieltä, että myös VR:n monopoli on väärin. Jos vammaista palvellaan huonosti, tulisi hänen voida äänestää jaloillaan. Noin vertauskuvallisesti.