Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
17.10.2014
Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja. Kirjamessut Helsingissä 23.–26. lokakuuta.
Kun olin rapiat kymmenvuotias 1980-luvun alussa, lukeminen saattoi olla vielä poikienkin harrastus. Keskustelimme Edgar Rice Burroughsin Mars- ja Tarzan-kirjoista kirjaston nurkassa, tosin lähinnä siitä näkökulmasta, kummassa sarjassa oli enemmän väkivaltaista toimintaa heti alusta lähtien (oikea vastaus: Mars-kirjoissa).
Nyt nuorten – tai oikeastaan kaikkien muidenkin – into kirjojen lukemiseen on romahtanut.
En ole itse poikkeus. Vaikka osin luen työkseni, totesin, että laajakaistan tuleminen talouteeni 10 vuotta sitten tarkoitti 20 kirjaa vähemmän vuodessa. Jo tuolloin vuosittain lukemieni kirjojen määrä oli pudonnut teinivuosien yli 120 kirjasta jonnekin 70 opuksen tienoille.
Internet vie muutakin kuin aikaa lukemiselta. Tutkimukset kertovat, että lukutapamme on muuttunut netin myötä sellaiseksi, että kirjat eivät oikein enää ole yhteensopivia tajuntamme vilinän kanssa.
Koen saavuttaneeni pisteen, jossa netin hulina alkaa ahdistaa. Facebookin selailu jännien linkkien ja kiihdyttävien keskusteluiden toivossa on alkanut tuntua pakonomaiselta toiminnalta.
Olen viime aikoina tarkoituksella laittanut netin mahdollisimman usein kiinni ja rösähtänyt sohvalle kirjan kanssa. Tuntuu, että maailmani rauhoittuu heti, kun hyppään rivien sekaan.
Internet on jatkuvasti haarautuva verkko, mutta kirja on kokonainen tarina, oli se sitten tietoa tai kaunoa. Aivot tarvitsevat jotain selkeää hassu kissavideo – Ukrainan tilanne – kaverin lapsen synttärikutsut -vyörytyksen vastapainoksi.
Internet tarjoaa sisältöjä, mutta tieto on pahimmillaan sirpaleista, satunnaista, ristiriitaista, pureskelematonta ja huonolaatuista.
Maailman ymmärtäminen on kykyä muodostaa siitä tarinoita, rajattuja mielekkäitä kokonaisuuksia. Sitä opitaan kirjoista.
Tweet