Pelastus piilee geeneissä

3.10.2014

Jukka Vahti

Jos ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, rasismi tai vaikka kotoinen sote-uudistus ahdistavat, kannattaa suunnata katse hetkeksi kattoon ja miettiä geenejä. Se panee asiat mittasuhteisiinsa.

Geenien näkökulmasta sinä, minä ja kaikki ympärillämme hilluvat ihmiset ovat nukleotideista koostuvia, miljoonien vuosien aikana koostuneen tiedon varastoja ja tämän tiedon pohjalta toimivan evoluution muovaamaa biomassaa.

Geenitiedon vallankumous on alkanut. Samaan aikaan kun tavallisten kuluttajien ulottuvilla olevat geenitestit arkipäiväistyvät, laajojen geenitietopankkien käytännön seuraukset sekä arkisten valintojen ohjaajina että täysin uudenlaisen terveyspolitiikan pohjana ovat vasta hahmottumassa. Suomessakin on vastikään aloitettu useampia genomitiedon hyödyntämistä tutkivia hankkeita. Kansallisen genomistrategian laadinta aloitettiin tänä syksynä.

Maailman ja ihmiskunnan mittakaavassa ehkä suurin mahdollinen mullistus on kuitenkin genomitiedon mahdollisesti tuoma muutos ihmisen tavassa nähdä itsensä. Toistaiseksi olemme olleet maapallolla ikään kuin kylässä, luomakunnan kruununa. Kun ihmisyyttä tarkastellaan geenien kautta, käy ilmi, että ihmisen geneettiset erot paitsi muihin apinoihin myös muuhun eläin- ja kasvikuntaan ovat melko pieniä.

Jos geenitieto saa ihmisen näkemään itsensä osana biosfäärin valtavaa geenivarantoa, se ehkä muuttaa ihmisen suhdetta ympäristöönsä, ilmastoon, toisiin ihmisiin ja itseensä.

Oivallus ihmisestä osana luontoa ei alentaisi ihmisyyden arvoa vaan nostaisi sitä. Genomitieto ei myöskään ennalta määrää ihmisen elämän suuntaa. Kuten tietokirjailija Lone Frank muutaman vuoden takaisessa kirjassaan My Beautiful Genome sanoo, ”minä olen se, mitä teen tällä kauniilla informaatiolla, joka on virrannut miljoonien vuosien aikana miljardien organismien läpi ja on nyt uskottu minulle”.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet