Shadia Fayne Wood

Ilmastoneuvottelujen loppukiri alkaa New Yorkissa

19.9.2014 6.57

Lasse Leipola

Ilmastoneuvottelijoilla on runsas vuosi aikaa varmistaa, ettei Pariisin ilmastokokous lässähdä Kööpenhaminaksi.

Yli sadan maan päämiehet kokoontuvat tiistaina New Yorkiin, josta haetaan vauhtia kansainvälisille ilmastoneuvotteluille, joiden on määrä huipentua ilmastosopimuksen allekirjoitukseen reilun vuoden kuluttua Pariisissa.

Vaikka kyseessä on täysin YK:n neuvotteluprosessin ulkopuolinen tapaaminen, on New York  tärkein yksittäinen etappi ja ainoa huipputason kokous matkalla kohti Pariisin ilmastokokousta. Pääsihteeri Ban Ki-moonin New Yorkissa järjestämän kokouksen tavoitteena on, että eri tahoilta – niin valtioilta kuin yritysmaailmaltakin – saadaan uusia päästövähennys- tai rahoitussitoumuksia.

Kokoukseen ovat osallistumassa muun muassa Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, Britannian pääministeri David Cameron ja Ranskan presidentti François Hollande. Poisjäävien joukko on tosin melkein yhtä nimekäs: Kiinan presidentti Xi Jinping, Intian pääministeri Narendra Modi ja Saksan liittokansleri Angela Merkel. Suomea kokouksessa edustaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

”Valitettavasti poliitikot eivät ole neuvottelupöydissä onnistuneet vastaamaan ilmastonmuutokseen sen vaatimalla vakavuudella. Voisi sanoa että olo on kuin Titanicin kannella: jäävuori siintää horisontissa mutta soitto soi eikä kurssi muutu. On hienoa, että YK:n pääsihteeri pyrkii luomaan painetta ilmastoneuvotteluiden edistämiseksi”, Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi arvioi kokousta Vihreälle Langalle.

Painetta pyrki luomaan myös kokouksen alla järjestetty ilmastomarssi, jolle odotettiin jopa sataatuhatta osallistujaa. Vastaavia tapahtumia järjestettin eilen sunnuntaina ympäri maailmaa, myös Helsingissä.

Mahdollisten  päästövähennys- ja rahoitussitoumusten ohella yksi New Yorkin kokouksen tärkeimmistä keskustelunaiheista on Maailmanpankin esittämä Putting Price on Carbon -aloite. Sen taakse on jo asettunut yli 50 valtiota ja satoja yrityksiä. Suomalaisista yrityksistä aloitetta tukevat muun muassa EK, Fortum, Kone ja Neste Oil.

”Siinä ei oteta kantaa, muodostuuko hinta verotuksen vai päästökaupan avulla. Ylipäätään on tärkeää, että saadaan hiilidioksidille hinta ja sitä kautta kannustimia päästöjen vähentämiseen. Ilmastonmuutos on globaali haaste ja ratkaisujenkin pitäisi olla globaaleja. Päästöjen vähentämiseen pitäisi sitoutua laajasti”, Fortumin ilmastoasioiden päällikkö Kari Kankaanpää sanoo.

Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka kertoo, että hiilen hinta on vahvasti mukana myös varsinaisissa ilmastoneuvotteluissa.

Hiilen hinnoitteluun liittyy paljon haasteita, kuten se, onko hiilellä vain yksi sama hinta kaikissa maissa – rikkaissa ja köyhissä. Päästökauppaa vastustetaan myös ideologisista syistä.

”Tietyt Latinalaisen Amerikan maat vastustavat päästökauppamekanismeja, koska ne perustuvat markkinoihin. Hiilen hinnoittelu pitää kuitenkin sisällään paitsi päästökauppamekanismit myös erilaiset verot. Veroistakaan ei monessa maassa pidetä”, Laurikka sanoo.

Kioton sopimus solmittiin joulukuussa 1997. Sen jälkeen globaalit kasvihuonekaasu päästöt ovat kasvaneet yli 40 prosenttia. Kehitykselle oli määrä panna piste Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009, mutta kokous ajautui umpikujaan ja lopputulemana oli vain poliittinen sitoumus rahoituksesta ja päästövähennyksistä. Globaalit päästöt jatkavat kuitenkin yhä kasvuaan.

Onneksi paikallisia merkkejä paremmasta on viimeisen kymmenen vuoden aikana nähty.

Kiina, jonka päästöt kasvavat vihdoin hitaammin kuin talous, on aloittanut alueellisen päästökaupan, joka laajenee maailman suurimmaksi 2016. Yhdysvallat on jo vähentänyt omia päästöjään enemmän kuin mikään yksittäinen valtio historiassa, jos neuvostoteollisuuden romahtaminen jätetään huomiotta. Sen lisäksi Obama on julkistanut toimia muun muassa liikenteen ja energiantuotannon päästöjen leikkaamiseksi.

EU:n päästöt ovat laskeneet noin viidenneksellä 1990-luvun alusta. Päästöpolitiikan jatkosta aina vuoteen 2030 saakka on määrä sopia lokakuussa.

Jo Kööpenhaminassa sovittu globaali vihreä ilmastorahasto on saatu käyntiin tänä vuonna. Saksa avasi pelin lupaamalla viime kesänä 750 miljoonaa euroa, ja uusia sitoumuksia on tulossa ennen kuin ensimmäinen rahoituskierros päättyy marraskuussa.

Kaikki nämä askeleet ovat samaan aikaan sekä merkittäviä että täysin riittämättömiä. Jotta päästöjen vähenemiseen tähtäävä kehitys jatkuu katkeamattomana ja mieluiten jopa kiihtyy, tarvitaan kansainvälinen ilmastosopimus.

Ympäristöministerinä neuvotteluita vuodesta 2011 alkaen seurannut Ville Niinistö sanoo, että viimeaikaiset uutiset ovat vahvistaneet uskoa siihen, että Pariisin ilmastokokouksessa saadaan aikaan kattava ilmastosopimus.

”Kunnianhimo on suuri kysymysmerkki. Osa on tulkinnut Yhdysvaltain ulostuloja negatiivisiksi sopimuksen kannalta, kun he ovat ilmoittaneet hakevansa poliittista sopimusta, jota ei tarvitse viedä senaattiin ratifioitavaksi. Itse tulkitsen, että tämä on pyrkimys sitoutua niin vahvaan sopimukseen kuin heillä on kansallisesti mahdollista. Silloin se on hyvä juttu”, Niinistö sanoo.

Yhdysvaltain kaavailemassa sopimuksessa ei aseteta yhteisiä päästövähennystavoitteita kuten esimerkiksi Kioton sopimuksessa vaan kukin maa saa itse päättää, kuinka paljon päästöjään vähentää. Tällaisen sopimuksen voima perustuisi päästökehityksen yhteiseen valvomiseen eli ”nimeämiseen ja nolaamiseen”.

Kepan Hietaniemi toivoo, ettei toivoa sitovasta sopimuksesta kuitenkaan heitetä vielä romukoppaan.

”Pahin kauhuskenaario lienee, että sopimusta ei saada lainkaan aikaiseksi, joten kompromissit tulevat olemaan kipeitä mutta todennäköisiä. Yhdysvaltojen sisäpoliittinen tilanne näyttää Pariisin kannalta synkältä, mutta toisaalta yhden maan ei tulisi antaa ohjata neuvotteluja liikaa. Tavoitteena tulee olla laillisesti sitova ja kunnianhimoinen sopimus.”

EU:n osalta on hieman kiusallista, että unioni lyö lukkoon omat vuotta 2030 koskevat tavoitteensa vasta lokakuussa. Niinistön mukaan olisi ollut hyvä, että EU olisi voinut jo New Yorkissa ilmoittaa sitoumuksensa.

”Komissio tuo omassa puheenvuorossaan esille sen, mitä EU:ssa on harkinnassa, mutta koska kyse on alustavasta esityksestä, painoarvo keskustelussa on heikompi. Tärkeintä on kuitenkin se, että EU:n kanta muodostetaan lokakuussa, jotta meillä on joulukuussa Perun ilmastokokouksessa vahvistettu kanta vuoden 2030 päästövähennystavoitteesta.”

Niinistö toivoo myös, että EU:lla olisi myös aiempaa enemmän neuvotteluvaraa Perun Limassa pidettävässä kokouksessa.

”Jotta kaksi astetta voidaan saavuttaa, EU:n pitää vähentää päästöjään 50 tai jopa 55 prosenttia ja tavalla tai toisella tavoitteen pitää olla uskottava suhteessa siihen. Realismia on ehkä se, että vähennys saavutetaan kolmansissa maissa tehtävillä toimilla, jotka pitää sitten laskea EU:n maksuosuuteen.”

Siinä missä New Yorkin kokoukselta toivotaan uutta vauhtia neuvotteluille, tarvitaan joulukuussa Limassa pidettävästä ilmastokokouksesta ohjausliikkeitä, jotta päämäärä, Pariisin ilmastosopimus, voidaan saavuttaa.

Laurikan mukaan on ensinnäkin hahmoteltava rakenne ilmastosopimukselle, joka on määrä allekirjoittaa Pariisissa. Jo aiemmin on sovittu, että neuvottelutekstin luonnos pitää jakaa toukokuussa 2015.

”Toiseksi pitää määritellä, miten maat ilmoittavat panoksistaan tähän uuteen sopimukseen. Viime vuonna Varsovassa sovittiin, että ne maat, jotka suinkin pystyvät, ilmoittavat maaliskuuhun 2015 mennessä omat panoksensa. Nyt on tarkoitus sopia tarkemmin, mitä näistä sitoumuksista ilmoitetaan.”

Kolmas iso asia matkalla Pariisiin on ilmastorahoitus, eli se miten kehitysmaita pitäisi tukea niiden ilmastotoimissa.

”Se on vaikea kysymys neuvotteluissa”, Laurikka sanoo.

Jos kaikki menee toiveiden ja suunnitelmien mukaan, päästään Pariisissa – toisin kuin Kööpenhaminassa kuusi vuotta aiemmin – istumaan melko valmiiseen pöytään.

”Kööpenhaminasta voidaan oppia, ettei liikaa isoja asioita pidä jättää ihan loppumetreille. Siksi Liman kokous on aivan olennaisen tärkeä Pariisin kokouksen kannalta. Ilman onnistunutta Liman konferenssia Pariisissa on vaikea saavuttaa hyvää lopputulosta”, Suomen pääneuvottelija Laurikka arvioi.

Ville Niinistön mukaan New Yorkissa toivottavasti tehtävät linjaukset hiilen hinnasta ovat pohja sille, että Pariisin kokouksen kansallisten tavoitteiden rinnalle saadaan täydentäviä sektorikohtaisia tavoitteita, kuten laivaliikenteen päästöjen rajoituksia tai fossiilisten polttoaineiden tukien alasajo. Hän kuvaakin todennäköistä lopputulosta tilkkutäkiksi.

”On olennaista, että kaikkien pitää tehdä enemmän ja kaikkien osaratkaisujen pitää kutoutua sellaiseksi verkoksi, että kokonaisuus on riittävän tehokas ja poliittisesti saavutettavissa. Yhtä kaunista one size fits all -ratkaisua ei pystytä saamaan. Siihen ei ole globaalia maiden välistä tahtoa. Julkinen paine on laitettava kokonaisuuden uskottavuuteen ilmastonmuutoksen torjumisessa. Nyt on ratkaiseva hetki siinä.”

Vihreä Lanka seuraa New Yorkin neuvotteluja Twitterissä tiistaina noin kello 15.00 alkaen. Yhteenveto kokouksesta on luvassa keskiviikkoaamuna näillä sivuilla.

Juttua on muokattu klo 9.42. Jutun oli alun perin tarkoitus mennä julki vasta maanantaina, joten jutun alussa mainittiin "huomenna tiistaina".

ilmastoneuvottelut 

Tweet