Oluttölkki

4.6.2014

Hannele Suojanen

Kilinkolin. Tyhjä oluttölkki vieri kolisten mukulakivillä kesäisessä yössä. Hetkeä ennen ystäväni oli heittänyt  viimeisen kulauksen jälkeen tyhjenneen tölkkinsä kadulle ja jatkanut matkaansa kohti baaria.

Ensimmäinen reaktioni tapahtumaan oli hämmennys. Kysyessäni syytä teolle, ystäväni vastasi oluttölkin päätyvän joka tapauksessa kadulta kierrätykseen. Kuulemma sen joku kyllä kerää kadulta ja palauttaa lähimpään kauppaan panttirahojen houkuttelemana.

Miten aikuinen ihminen voi heittää tölkin kadulle ja siirtää vastuun roskan keräämisestä jollekin toiselle? Kadulle ei voi jättää lojumaan jätteitä ajatellen, että joku roska on houkuttelevampi kuin toinen.

Vaikka ympäristötietoisuus on lisääntynyt, vaatii kierrätys edelleen viitseliäisyyttä. Vastuullinen ihminen hoitaa tilanteesta ja paikasta huolimatta omat jätteensä aina roskiin asti.

Elävä, mutta valitettava, esimerkki roskaamisen huolettomuudesta on ravintolapäivä. Vaikka tapahtuma olisikin jäänyt itseltä väliin, seuraavana päivänä huomaa helposti päivän jättämät jäljet. Roskiksista putoilee papereita ja kertakäyttöastioita on leviteltynä puiston penkeille ja roskisten viereen, sillä kyllähän ne siitä korjataan pois.

Keskustelun jälkeen ystäväni ravisteli pohjalle jääneet olutpisarat ja sujautti kolhuja saaneen tölkin kiltisti kassiinsa. Vastuu kestävästä tulevaisuudesta rakentuu arkipäiväisistä teoista.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimitusharjoittelija.

Tweet