Crack-kokaiinista potkua politiikkaan

28.3.2014

Jukka Vahti

Sote-sovusta, kehysriihestä ja Ukrainasta huolimatta olen tällä viikolla ajatellut enimmäkseen presidentti Juho Kusti Paasikiveä ja Toronton pormestaria Rob Fordia.

Paasikivi on Suomen entinen presidentti. Ford taas on kanadalaisen Toronton miljoonakaupungin konservatiivipuoluetta edustava, reippaasti ylipainoinen pormestari, joka tunnusti viime syksynä käyttäneensä kännissä crack-kokaiinia ja joka ajautui sittemmin skandaalien kierteeseen. Gallupien perusteella on täysin mahdollista, että Ford valitaan jatkokaudelle.

Tutkija Anu Kantola tarjoaa uudessa kirjassaan Matala valta tiiviin katsauksen vallan tyylien ja esitystapojen muutokseen toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista tähän päivään. Kantola jakaa vallan tyylit kolmeen.

Ensimmäinen on sotien jälkeinen isällinen johtajuus, toinen kasvottomuuteen ja teknokratiaan perustuva byrokraattinen johtajuus ja kolmas 1980-luvulla virinnyt vallankumouksellinen tyyli, joka perustuu johtajien persoonaan ja yksilöllisten alaisten innostamiseen.

Paasikivi edusti etäistä, perheen eli kansan yläpuolella olevaa isähahmoa, joka ei mielellään poseerannut kuvissa ja joka vaali henkisiä arvoja, ryhtiä ja itsekuria. Rob Ford puolestaan on sekoitus kaupungin isää ja humalassa hirvittävän nolosti sekoilevaa suvun mustaa lammasta. Hän on valta-asemassaan kansalaisten yläpuolella mutta himojensa ja mokiensa vuoksi ajoittain myös äänestäjiensä alapuolella.

Tuoreessa Esquire-lehdessä Ford korostaa olevansa tavallinen mies, joka tykkää jenkkifutiksesta, perheestään sekä kaupunkilaisten murheiden ratkaisemisesta.

Talouskriisin myötä aika moni on havainnut, että elämä ei ole fantastisen inspiroiva matka elämyksestä toiseen, vaan arkista selviytymistä. Ehkä kokoomuslaisen hehkutuspolitiikan jälkeen seuraava hallitseva vallan tyyli Suomessakin on mokaileva johtajuus.

Eivät kikkelikuvatkaan ketään eduskunnasta pudota.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimituspäällikkö.

Tweet