Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
10.4.2014
Emme ymmärrä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. Etenkään emme ymmärrä, miten paljon kaiken on muututtava, jos muutos halutaan pitää jotenkin hallittavana.
IPCC:n viidennen arviointiraportin toisessa osassa haarukoidaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja pohditaan niihin sopeutumista. Raportti lupasi muun muassa kuivuutta, tulvaa ja lisää vaarallisia myrskyjä sun muita.
Suomessa löydettiin kivojakin puolia. Yle aprikoi, että olisikohan kaupoissa jo vuonna 2050 suomalaisia päärynöitä. Kenties kiinnostavampaa on kuitenkin pohtia, että onko Suomessa vuonna 2100 enää kauppoja, joissa myydään mitään ulkomailta tuotua.
Nyky-yhteiskunnan kohtalonvuodet alkavat nimittäin vuosisadan puolivälistä. Se, millaisia ne ovat, päätetään taas nyt. IPCC:n raportin mukaan sopeutuminen on välttämätöntä. Tärkeintä on kuitenkin päästöjen hillintä, jotta sopeutuminen on mahdollisimman helppoa. Tai edes mahdollista.
Selviäminen kahden asteen globaalilla lämmönnousulla vaatisi käytännössä IPCC:n kauneimman skenaarion toteutumista. Päästöjen väheneminen alkaisi jo ensi vuosikymmenellä.
Globaalisti päästöt kasvavat. Miten muutenkaan, kun talouskasvua tavoitellaan. Päästöjen nousu ja talouskasvu ovat kulkeneet käsi kädessä koko teollistumisen ajan. Viime vuosina kasvihuonekaasut vähenivät vain taantumassa 2008–2009. Talouskasvu samaan aikaan kun päästöt laskevat on ennen kokematonta. Etenkin niin, että päästöt vähenevät rajusti.
Jos ajatellaan, että vuoteen 2050 mennessä talous kasvaisi noin kolme prosenttia vuodessa, tuloksena olisi suurin piirtein kolme kertaa nykyisen kokoinen kolossi, jonka pitäisi kuitenkin tuottaa päästöjä korkeintaan puolet nykyisestä, mieluummin selvästi vähemmän.
Kuulostaa utopialta.
Kenties onkin pakko valita yltäkylläisyydessä rypemisen ja siedettävän tulevaisuuden välillä: Thaimaan-lento tai asuttava maailma lapselle.
Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.
Tweet