Mitä Nairobin jälkeen?

17.11.2006

Oras Tynkkynen

Tänään Nairobissa päättyvä YK:n ilmastokokous järjestettiin osuvassa paikassa. Mikään alue ei säästy ilmastonmuutoksen haitoilta, mutta eniten kärsii juuri rutiköyhä Afrikka. Amsterdamissa on varaa suojautua padoilla merenpinnan kohoamiselta, Dar es-Salaamissa ei.

Nairobissa asialistalla olikin köyhien maiden tukeminen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja uuden teknologian käyttöönotossa. Kokouksessa pohdittiin kuitenkin myös ilmastonsuojelun kohtalonkysymystä: mitä tehdään nykyisten Kioton tavoitteiden päättyessä vuonna 2013?

Puheisiin kotimaassa kuuluu vakiovarusteena vaatimus kaikkien maiden osallistumisesta talkoisiin. EU ei voi sitoutua tuleviin päästörajoituksiin, ellei kehitysmaita saada mukaan, vuorineuvokset julistavat.

Kuitenkin tähän mennessä tuotetuista päästöistä kolme neljäsosaa on peräisin teollisuusmaista, vaikka niissä asuu vain viidennes maailman väestöstä. Keskimääräinen yhdysvaltalainen tuottaa päästöjä viisi kertaa niin paljon kuin parjattu kiinalainen, suomalainen 13 kertaa niin paljon kuin intialainen.

On vain kohtuullista, että ongelman ratkaisemisesta ovat päävastuussa ne, jotka ovat sen alun perin aiheuttaneet.

Vaatimus joka ikisen maailman maan osallistumisesta perustuu tilastolukutaidottomuuteen. Koko Afrikka tuottaa päästöjä suunnilleen saman verran kuin Teksasin osavaltio. Vähiten kehittyneiden kehitysmaiden rapiat puoli miljardia ihmistä vastaavat alle puolesta prosentista maailman päästöjä.

Teollisuusmaat ja kahdeksan tärkeintä kehitysmaata tuottavat yksin 85 prosenttia maailman päästöistä. Niiden päätökset ratkaisevat ilmastonsuojelun kohtalon. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta on herttaisen yhdentekevää, rajoittaako Guinea-Bissau tai Salomonsaaret päästöjään.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää maailman päästöjen puolittamista vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä ei ole mahdollista ilman Kiinan ja Intian kaltaisten maiden osallistumista.

Oikea kysymys ei olekaan, pitäisikö kehitysmaiden rajoittaa päästöjään vai ei. Paljon mielekkäämpää on kysyä, millaisia rajoitusten tulisi olla. Kehitysmaille tulee löytää niiden olosuhteisiin sopivia osallistumistapoja.

Jos kehitysmaiden halutaan seuraavan perässä, teollisuusmaiden on kuitenkin ensin näytettävä tietä.

Kirjoittaja on vihreä kansanedustaja. Hän on osallistunut kuluvalla viikolla YK:n ilmastokokoukseen Nairobissa.

Tweet