Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
13.11.2013
Opetus- ja kulttuuriministeriön eli OKM:n toimintaa ja linjauksia ihmetellään opiskelijapiireissä kauhistuneen huvittuneena harva se päivä. Korkeakouluopiskelijan näkökulmasta katsottuna OKM:llä ei ole kosketuspintaa korkeakoulujen todellisuuteen tai opiskelijan arkeen.
Valtaa sillä sen sijaan on reilusti. OKM:stä tulee jatkuvalla syötöllä uudistuksia ja linjauksia, joiden hyödyt ovat erttäin kyseenalaisia. OKM näyttää olevan kuuro huudoille siitä, että opiskelijoiden työurat alkavat jo ennen valmistumista, lukukausimaksut eivät lisää Suomen kansainvälistymistä tai että opintojen jatkuva nopeuttaminen on todellinen uhka koulutuksen laadulle.
Elokuussa julkaistuun hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan on leivottu liuta opiskelua koskevia linjauksia. OKM:n valmistelemista linjauksista monet ovat suurpiirteisiä ja vailla tarkempia kirjauksia niiden konkreettisesta toteuttamisesta.
Ohjelma vetää suuria linjoja koulutuspolitiikan kentällä, mutta julkista keskustelua näistä linjoista tai niiden toimeenpanosta ei ole etukäteen käyty. Ensin taputeltiin kirjaukset hallituksen rakennepaperiin, minkä jälkeen on ruhtinaalliset muutama kuukausi aikaa selvittää mitä käytännössä tehdään ja miten linjatut tavoitteet voidaan ylipäätään toteuttaa.
Opetusministeri Kiuru toivotti poliittiset opiskelijajärjestöt mukaan ideoimaan kirjausten toteuttamista. Vino otti haasteen vastaan ja pyrki rakentamaan opiskelijoita koskevien kirjausten ympärille jonkinlaista tervettä konkretiaa ja ehdotuksia käytännön toimiksi. Ei ollut helppo homma, kun rakennepaketista lävähtää eteen kasa epämääräisiä ja jopa tuhoisia koulutuspolitiikan kirjauksia. Kaksi kommenttia nousi ensimmäisenä esiin monen kirjauksen kohdalla: mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan ja älkää vain tehkö näin.
Korkea-asteelle kohdistuvat rakennepoliittisen ohjelman uudistukset liikkuvat vahvasti synkän paskan alueella, vain synkkyyden aste vaihtelee harmaasta pikimustaan. Mustimmasta päästä löytyvät kestosuosikit opintotuen heikennys (muutaman kympin tasokorotus ei kompensoi tukiajan lyhentämisen sosiaalisia vaikutuksia), opintoaikojen rajausten tiukennus ja suomalaisten koulutustason laskeminen alempien korkeakoulututkintojen työelämäkelpoisuutta lisäämällä.
Rakenneohjelmassa linjattiin myös muun muassa ylioppilastutkinnon painoarvon lisäämisestä korkeakouluihin hakemisessa ja 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden osuuden lisäämisestä korkeakoulujen rahoitusmallissa. Synkkyyden sävy on hieman vaaleampi, mutta järjettömiä ja jopa koulutuksen laadun kannalta vaarallisia kirjauksia yhtä kaikki. Ainoana valopilkkuna korkea-asteelle paperista löytyy korkeakoulujen velvoittaminen ympärivuotisen opiskelun mahdollistamiseen.
Kuvaavaa on, että ainoat positiiviset korkeakouluopiskelijoita koskevat
kirjaukset rakennepaketissa ovat sellaisia, joihin OKM:llä ei
yliopistojen autonomian takia ole kovin suurta valtaa. Toivotamme ilolla
tervetulleeksi ympärivuotiset opiskelumahdollisuudet, sillä ne toisivat
opiskeluun kaivattua joustoa ja jouhevuutta. Näyttää kuitenkin pahasti
siltä, että ministeriö voi lähinnä nostaa 55 opintopistettä suorittavien
opiskelijoiden osuutta korkeakoulujen rahoitusmallissa, sulkea silmät ja
toivoa, että parannuksia opetuksen saatavuudessa ja opiskelun
joustavuudessa tapahtuu.
Rakennepoliittisen ohjelman kirjaukset asettuvat samaan jatkumoon
opiskelijavalintauudistuksen, EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten
opiskelijoiden lukukausimaksujen sekä opintotuen lainapainotteistamisen
kanssa. OKM vaikuttaa olevan sodassa maksutonta, tasa-arvoista ja
laadukasta koulutusta vastaan. Hyvin menee koulutuspolitiikassa.
Kirjoittaja on opiskelijapolitiikasta vastaava Vinon hallituksen jäsen, joka on turhautunut OKM:n toimintaan.
Tweet