Oikeus, kohtuus, terveys

10.9.2013

Outi Alanko-Kahiluoto

Suomen terveydenhoitojärjestelmä on Euroopan eriarvoisin. Keskeinen syy tähän on järjestelmän rahoitus, josta hyötyvät eniten työssäkäyvät ja hyvätuloiset. Kävi sote-uudistuksessa miten tahansa, tuhlaava ja eriarvoinen rahoitusjärjestelmä pitää purkaa ja korvata oikeudenmukaisella ja kustannustehokkaalla mallilla.

Keskeinen jakolinja terveydenhuollossa kulkee työelämän sisä- ja ulkopuolisten välillä. Työssäkäyvä pääsee nopeasti maksuttomalle työterveyslääkärille ja lähetteillä yksityisen lääkäriaseman tutkimuksiin, kun taas syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella oleva on julkisen terveydenhoidon varassa. Liian usein pääsyä lähiterveysasemalle ja julkisen puolen tutkimuksiin on mahdotonta ennakoida.

Perimmäinen syy järjestelmän toimimattomuuteen on se, ettei kukaan kanna vastuuta kokonaisuudesta – ei siitä, saako potilas tarvitsemansa hoidon ajoissa, eikä myöskään siitä, mitä hoito lopulta maksaa, kun tutkimuksiin ja hoitoon vihdoin pääsee.

Sekavuuden syynä on terveyspalveluiden rahoituslähteiden kirjavuus. Terveyspalveluiden maksajia ovat kunnat, Kela, valtio, työnantajat, yksityiset vakuutusyhtiöt ja potilaat itse. Rahoituksen monikanavaisuus saa ihmiset laskelmoimaan, kun hoito- ja rahoitusvastuuta on helppo siirtää toisen tahon hoidettavaksi.

Hinnan pompottelusta maksaa potilas. Kun erikoissairaanhoidon kulut kasvavat, verorahoja jää perusterveydenhoidolle entistä vähemmän. Onnettominta kaikessa on se, että jätämme heitteille juuri heikoimmat ja sairaimmat. Helpoiten terveyspalveluiden piiriin pääsevät hyvätuloiset, jotka myös käyttävät palveluita eniten.

Pienituloinen elää hyvätuloista naapuriaan lyhyemmän ja sairaamman elämän. Tulotaso vaikuttaa suoraan elinikään: samaan aikaan kun suomalaisten elinajanodote on noussut enemmän kuin yksikään asiantuntija on uskaltanut ennustaa, on kaikkein pienituloisimman tuloviidenneksen elinajanodote jämähtänyt 90-luvun alkupuolen tasolle.

On hämmentävää, että maassa jossa on maailman paras peruskoulu, terveydenhoito on jäänyt 1970-luvun tasolle. Suomalaislapset syntyvät maailman terveimpinä, mutta terveitä elinvuosia heillä on odotettavissa vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin.

Terveydenhoidon rahoitusjärjestelmän uudistamisella on kiire. Selvityksiä järjestelmän ongelmista on jo tehty, vain päätöksiä tarvitaan. Vihreät ovat vaatineet hallitukselta askelmerkkejä, edes ensimmäisiä, monikanavaisen rahoituksen purkamiselle. Oikeus ja kohtuus on, että apua tarvitseva kansalainen pääsee lääkäriin tulotasostaan riippumatta.

Kirjoittaja on vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.

Tweet