Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Viides valtiomahti
Natalia Baer
Aina skarppina. Anders Blom tietää, että lobbarin tärkeimmät ominaisuudet ovat älykkyys, asiantuntemus ja sosiaaliset taidot.
14.9.2007 14.32
Talouden ja politiikan kansainvälistyminen lisää lobbarien kysyntää.
Viime kevään hallitusneuvotteluissa oli mukana enemmän lobbareita kuin koskaan aikaisemmin. Elinkeinoelämän keskusliiton edustajien kuultiin jopa ihmettelevän ääneen, miksi heiltä oli kutsuttu Säätytalolle niin suuri joukko. Kaikki eivät edes jaksaneet jäädä tungeksimaan Säätytalon käytäville, vaan osa palasi Etelärantaan.
Huhtikuun ilmiötä selittää se, että vaalien voittajat, kokoomus ja keskusta, ovat tottuneet konsultoimaan elinkeinoelämän asiantuntijoita.
Lobbaus on lisääntynyt myös kansainvälisesti. Varsinkin Euroopan unionin vahvistuminen on lisännyt lobbareiden kysyntää. Monimutkainen EU-lainsäädäntö vaikuttaa yritysten toimintaan, ja siksi varsinkin suurten yritysten kannattaa valvoa etujaan Euroopassa. Esimerkiksi Nokia, Fortum ja UPM Kymmene hoitavat EU-suhteitaan Brysselissä, sillä yhteiskuntasuhteet kotimaassa eivät enää riitä.
”Edunvalvonnassa on tapahtunut suuri muutos viimeisten 20 vuoden aikana. Maailmaan on syntynyt keskuksia, jotka luovat lainsäädäntöä. Washington, Bryssel, Moskova, Peking – päätöksenteko on keskittynyt näihin paikkoihin”, Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Anders Blom sanoo.
Myös lobbaus on keskittynyt näihin kaupunkeihin. Brysselissä arvioidaan olevan 15 000 ammattilobbaria, Washingtonissa 25 000.
Blom on kokenut lobbari ja hän valmistelee aiheesta väitöskirjaa. Hänen mukaansa kansallisten edunvalvontajärjestöjen merkitys on vähentynyt, sillä suuret yritykset valvovat etujaan yhä enemmän itse.
”Yritykset panostavat yhteiskuntasuhteisiin, perustavat järjestöjä ja ostavat ulkopuolisia asiantuntijapalveluita.”
Yritysten perustamista järjestöistä Blom nostaa esimerkiksi metsäteollisuuden.
”Suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat mukana monien maiden metsäteollisuusjärjestöissä. Siinä prosessissa syntyy globaaleja standardeja ja toimintaa.”
Asiantuntijapalveluita myyvät viestintätoimistot elävät kovassa nosteessa, sillä ammattitaitoisille lobbareille on kysyntää. Tavallisesti viestintätoimisto valmistelee yritykselle strategian, jota seuraten yritys hoitaa lobbaamisen itse.
Viestintätoimistojen työntekijöillä on usein taustaa politiikassa, joten he tietävät, miten lainsäädäntö toimii ja ketkä ovat niitä politiikan avainpelureita, joita yrityksen kannattaa lobata. Lobbareilta vaaditaan terävää älyä, asiantuntemusta ja analysointitaitoa.
Blom on sitä mieltä, että lobbaaminen on huippuunsa vietyä kansalaisuutta. Hänen mukaansa lobbaus-käsitteen alle mahtuu niin Koijärven patoamisen kaltainen kansalaisaktivismi kuin suuryritysten kovalla rahalla kulisseissa tehty kampanjointi.
”Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaan kolme valtiomahtia ovat lainsäädäntö, toimeenpanovalta ja tuomiovalta. Tiedotusvälineitä sanotaan neljänneksi valtiomahdiksi. Nykyisin tieteellisessä tutkimuksessa lobbausta kutsutaan usein viidenneksi valtiomahdiksi.”
Lobbaajien nousu viidenneksi valtiomahdiksi huolestuttaa monia. Kalifornian Berkeleyn yliopiston professori Robert B. Reich kirjoittaa tuoreessa Foreign Policy -lehdessä, että lobbaus on uhka demokratialle. Hänen mukaansa globaalissa taloudessa toimivat yritykset käyttävät yhä suurempia summia lobbaukseen, yhteiskuntasuhteisiin ja jopa lahjuksiin. Esimerkiksi Yhdysvaltain kongressissa suurin osa keskusteluista liittyy nykyisin yritysten tai teollisuudenalojen väliseen kädenvääntöön, ja kansalaisten asia jää toisarvoiseksi.
Blomin mielestä eurooppalainen lobbauskulttuuri on kuitenkin erilaista kuin amerikkalainen.
”Euroopassa asioiden valmistelujänne on pitkä, eikä lobbauksessa liiku samanlaisia rahasummia kuin Yhdysvalloissa.”
Blom ei edes myönnä, että rahalla saisi vaikutusvaltaa.
”Pikemminkin minusta liiallinen varojen tuputtaminen on haitaksi asioiden hoitamiselle.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
