Ruotsin kieli on meidän juttuja

6.9.2013

Vesa Sisättö

Kannatan ruotsin kielen opetuksen jatkamista Suomen kouluissa koko ikäluokalle. 

”Pakkoruotsin” vastustajien vahvin pointti on, että ruotsin poistaminen lisäisi ranskan, saksan tai venäjän opiskelua. Epäilen tätä. Kielistä pitävät koululaiset lukisivat näitä kieliä yhä, mutta keskimäärin kielten opiskelu vähenisi. Ellei sitten toista kieltä tehtäisi pakolliseksi, mutta se ei liene ruotsin vapaaehtoistajien idea.

Suuri osa muusta argumentaatiosta tuntuu perustuvan 1800-luvun ja 1900-luvun alun nationalistiseen propagandaan. Siinä Suomi on ruotsalaisten muinoin kolonisoima maa, jonka asukkaat pakotettiin ruotsin oppiin.
Tosiasiassa mitään Suomea ei ollut, ennen kuin idea suomalaisten ikiaikaisesta kotimaasta keksittiin 1800-luvulla.

Ruotsin kuningaskunta ei koskaan miehittänyt itsenäistä Suomea, vaan laajeni tänne hitaasti 800–900 vuotta sitten. Suomen alue oli Ruotsia siinä missä joku Länsi-Götanmaakin.

Ruotsissa käytettiin ruotsia, kunnes Venäjän vallan aikana suomi nostettiin poliittisista syistä ruotsin rinnalle. Sitä perua Suomessa on kaksi kotimaista kieltä.

Ruotsin kieli on osa suomalaista identiteettiä siinä missä sauna, suomi ja sisu. Se on jotain mitä me olemme. Kaikki eivät opi ruotsia kotonaan, mutta ei kukaan opi suomalaisille tyypillistä hiihtämistäkään ilman opettelua.

Eri asia on, miten ruotsia pitäisi opettaa. Olen tuskin koskaan samaa mieltä Alexander Stubbin kanssa, mutta pidän hänen ajatuksestaan, että ruotsin opetus alkaisi jo ekalla luokalla laulun ja leikin keinoin ja muuttuisi vapaaehtoiseksi yläasteella.

Meillä voisi olla myös kaksikielisiä kouluja yksikielisten rinnalla. Niissä voitaisiin opetella aitoa kaksikielisyyttä, jossa kieltä vaihdetaan tilanteen mukaan tai jossa kaikki puhuvat äidinkieltään, mutta ymmärtävät
toisiaan.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet