Jää, joka ei saa sulaa

31.8.2007 1.00

Niklas Johansson

Jos Grönlannin mannerjäätikkö sulaa, maailman merien pinta nousee seitsemän metriä. Kaikkein nopeimmin katoaa Ilulissatin jäätikkö, josta on tullut ilmastontutkijoiden ja poliitikkojen pyhiinvaelluspaikka.

Tunnelma on kuin aatonaattona jouluruuhkassa. Grönlannin länsirannikolla Ilulissatin vuonossa kelluvat jäävuoret ovat niin toisiinsa pakkautuneita, että ne liikkuvatkin yhdessä. Yksikään ei etenisi, el­lei naapuri antaisi tilaa. Onneksi ne kaikki ovat matkalla samaan suuntaan, merelle.

Syvällä merenpinnan alapuolella oleva hiekkasärkkä jumiuttaa liikenteen vuonon suulla. Jäävuoret joutuvat hetken tönimään toisiaan ennen kuin ne jatkavat matkaa. Sitten väylä onkin auki Disko-lahdelle ja Atlantille.

Joissakin jäävuorissa on goottilaistyyliset terävät sakarat ja tornit, toiset ovat karun neliskulmaisia kuin 1970-luvulla rakennettujen lähiökolossien kumoonkaadetut kerrostalot. Päästyään vapauteen jäävuoret noudattavat kaikki samaa periaatetta, Arkimedeen lakia. Ne työntävät tieltään täsmälleen oman painonsa verran vettä.

Se ei olisi ongelma, jos ne aina olisivat maanneet Atlantissa, niin kuin jää Arktiksella, Pohjoisnavalla. Mutta koska nämä jäävuoret on sylkäisty Grönlannin mannerjäätiköstä, ne nostavat merenpintaa. Tämä voi aiheuttaa ongelmia. Suuria ongelmia. Jos Grönlannin koko mannerjäätikkö päätyy Atlanttiin, se nostaa maailman merien pintoja seitsemän metriä.

Siksi Ilulissat – tanskaksi Jakobshavn, suomeksi Jaakonsatama – ja sen lähellä sijaitseva jäätikkö ja jäävuono houkuttavat luokseen ilmastotutkijoita ja poliitikkoja ympäri maailmaa. Republikaanien presidenttiehdokas John McCainkin on jo tuonut paikalle useita Yhdysvaltojen senaatin delegaatioita. Yhdessä niistä oli mukana demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton.

Air Greenlandin helikopteri vie meidät ylös tutkimusasemalle, joka sijaitsee lumettomalla vuorenhuipulla jäävuonon tuntumassa. Tänne kivierämaahan on pystyttänyt telttansa kourallinen erämaapartaisia untuvatakkisia amerikkalaisia. Heidän työnsä saattaa olla merkittävää, kun yritetään ymmärtää Grönlannin jäätiköiden nopeutunutta liikehdintää kohti merta.

Mutta hohdokasta heidän työnsä ei ole. On kyse sellaisten liikkeiden mittaamisesta, joita silmä ei kykene havaitsemaan. Jäävuonoon suunnattu mittauslaitteisto ja kamerat on aseteltu paikoilleen kivikasojen avulla. Työn avainsana on kärsivällisyys.

Helikopteri, joka toi meidät paikalle, jatkaa meluten matkaansa kohti jäätikköä, jonne on sijoitettava uusi gps-laite.

New Hampshiresta kotoisin oleva tutkija Mark Fahnestock siristelee silmiään katsoessaan huppunsa alta vuonoa. Kauniina päivänä valo Grönlannissa on häikäisevää.

Fahnestock kertoo teorioista, jotka selittävät miksi Ilulissatin jäätikkö työntää vuonoon yhä enemmän jäätä. Vuodesta 1996 vuonoon työntyvän jään määrä on kaksinkertaistunut, samoin nopeus, jolla jäätikkö liikkuu kohti merta.

”Jäätikön huipulta sulanut vesi valuu jääpeitteen läpi ja vähentää kitkaa kalliopohjan ja jäätikön välillä. Uskomme, että myös valtameren lämpenemisellä on oma roolinsa. Osa jäätiköstä on merenpinnan alapuolella ja vuorovesi tuo lämmintä vettä vuonoon”, Fahnestock sanoo.

Jäätikön poikimat jäävuoret kelluvat niin tiheässä rintamassa, että paljaalla silmällä on vaikea nähdä, missä jäätikkö loppuu ja vuono alkaa. Kun helikopteri vie meidät kohti tutkimusasemaa, vain hylkeiden liikkeet paljastavat, että jossain massiivisen valkoisen peitteen alla on vettä. Jotkut hylkeet ovat oppineet, että helikopterit ärjyvät mutteivät pure. Useimmat hylkeistä kuitenkin katoavat helikopterin lähestyessä laahustaen ja hyppelehtien lähimpään railoon.

Koska jäätikkö liikkuu yhä nopeammin kohti merta, voisi olettaa sen peittävän yhä suuremman osan vuonoa. Mutta jäätikkö vetäytyykin sisämaahan, mikä todistaa siitä, miten paljon massaa se jatkuvasti menettää. Jäätikkö poikii jäävuoria niin nopeasti, ettei edes jäätikön jatkuvasti kasvava luonnollinen virtaus kykene vastaamaan siihen.

Jäätikön säilymisen kannalta on välttämätöntä, että uutta jäätä virtaa paikalle enemmän kuin vanhaa katoaa.

Jäätikköalue on vuodesta 1850 vetäytynyt neljäkymmentä kilometriä sisämaahan, ja peräti viisitoista kilometriä vetäytymisestä on tapahtunut vuoden 2002 jälkeen. Se on selvä merkki nopeuden kiihtymisestä.

Tällaiset todisteet ovat saaneet tutkijat varoittamaan merenpinnan dramaattisesta noususta lähimmän sadan vuoden aikana. Yksi selkeimmin asiasta puhunut on amerikkalainen tutkija Jim Hansen. Hän on varoittanut merenpinnan nousevan useita metrejä vuosisadan loppuun mennessä. Sillä olisi katas­trofaaliset seuraukset tiheästi asutuilla seuduilla ennen kaikkea Aasiassa, mutta myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n huhtikuisessa raportissa ilmastontutkijoiden konsensukseen perustuva arvio on Hansenin arviota varovaisempi. Paneelin ennusteiden mukaan maailman keskilämpötilan odotetaan nousevan 1,1–6,4 astetta lähimmän sadan vuoden aikana. Sen oletetaan nostavan merenpintaa 18–59 senttimetriä.

Arvion pikkupräntillä kirjoitettu osuus kuitenkin paljastaa, ettei tämä ole koko totuus. IPCC huomauttaa, ettei sen arvio huomioi mannerjäätiköiden jäävirroissa tapahtuvia nopeita muutoksia, joita voi lämpenemisen vuoksi tapahtua. Näitä yhteyksiä ei osata liittää ilmastomalleihin, koska ne ovat liian monimutkaisia ja huonosti tunnettuja.

Juuri suurten jäätiköiden, ennen kaikkea Grönlannin ja Etelämantereen, jää- ja vesivirroissa tapahtuvien nopeiden muutosten riski on magneetti, joka vetää ilmastontutkijoita Ilulissatiin.

Amerikkalainen professori, presidentti Clintonin hallinnon neuvonantaja ja Yhdysvaltain tiedeneuvoston jäsen Bob Corell kutsuu Grönlantia ilmastonmuutoksen mustaksi hevoseksi.

”Ilmastonmuutos vaikuttaa nopeimmin ja voimakkaimmin arktisella alueella. Grönlannin jää voi vaikuttaa koko maailmaan merenpinnan välityksellä. Se on tyypillinen esimerkki siitä, että paikallisilla prosesseilla voi olla maailmanlaajuiset seuraukset”, hän sanoo.

”Jos opimme paremmin käsittämään, mitä Ilulissatin jäätiköllä tapahtuu, voimme ehkä ennustaa Grönlannin koko kehityksen. Selkeitä todisteita muutoksen kiihtymisestä on, eikä historiassa ole ollut vaihetta, jolloin nämä muutokset olisivat tapahtuneet yhtä nopeasti kuin nyt. Siksi tutkiminen on tärkeää. Ikävää, mutta tärkeää.”

Corellin mukaan IPCC:n huhtikuussa julkistama neljäs raportti saattoi lähettää vääriä signaaleja siitä, miten merkittävästi merenpinta kohoaa seuraavan sadan vuoden aikana.

”IPCC:n aiemmat raportit ennustivat nousua, joka korkeimmillaan olisi 88 senttimetriä. Viimeisimmässä raportissa luvut ovat matalammat. Samalla raporttiin on lisätty lause, jossa todetaan, että mannerjäätiköt todennäköisesti saavat aikaan nopeamman kehityksen. Mutta ihmiset keskittyvät numeroihin, pikkupränttiä ei lueta.”

”IPCC:n luonteeseen kuuluu, että arviot ovat maltillisia, koska raportti on tulos neuvotteluista, joihin on osallistunut 130 eri alojen tutkijaa. Minusta riski on suuri, että merenpinta nousee enemmän kuin metrin seuraavan sadan vuoden aikana. Riski on noin 80–90-prosenttinen.”

Lämpötilan nousun ja Grönlannin mannerjäätikön sulamisen välistä yhteyttä monimutkaistavat lämpenemisen osittain ristiriitaiset vaikutukset. Aikaisempaa korkeampi lämpötila saa aikaan sen, että lähimpänä merta sijaitsevat jäätiköt liikkuvat entistä nopeammin, poikivat enemmän jäävuoria ja menettävät massaansa, mutta samaan aikaan sademäärät Grönlannin mantereella lisääntyvät ja sade tulee lumena.

Lumi varastoituu mannerjäätikön keskiosiin, mikä korvaa kokonaan tai osin jäätikön reunoilla tapahtuvan jäänmenetyksen. Viime vuosina on esitetty erilaisia käsityksiä lämpötilan nousun vaikutuksista jäämassaan. Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että Grönlannin jäämassa on jopa kasvanut.

IPCC:n tuorein raportti toteaa kuitenkin yksiselitteisesti, että Grönlannin mannerjäätikön sulamisen osuus merenpinnan noususta oli 1993–2003 vajaat kymmenen prosenttia. Merenpinnan kolmen sentin nousu kymmenessä vuodessa tarkoittaa, että Grönlannin osuus rajoittuisi vajaaseen kolmeen millimetriin. Voisi ajatella, että kyseessä on vähäinen asia: sillä vauhdilla Grönlannin jäältä menisi sulamiseen kymmeniätuhansia vuosia.

Viime vuonna Science-lehdessä julkaistu tieteellinen artikkeli päätyy kuitenkin korkeampaan arvioon, ja peruskysymys kuuluu: miten nopeasti sulaminen Grönlannissa kiihtyy? Esimerkiksi Hansenin hälyttävät raportit perustuvat olettamuksiin jatkuvasti kiihtyvästä sulamisnopeudesta.

Arvioissa on myös otettava huomioon, että maailmanlaajuinen lämpötilan nousu vaikuttaa voimakkaimmin maapallon navoilla, erityisesti Pohjoisnavalla.

Tanskalainen professori Dorthe Dahl Jensen Niels Bohr -instituutista on johtanut porauksia, joissa on etsitty jääytimiä Grönlannissa. Porauksilla on saatu selville 120 000 vuoden takaisia lämpötiloja, ja mittaukset vahvistavat, että Grönlanti tulee lämpenemään huomattavasti enemmän kuin maapallo keskimäärin.

Lämpötilan nousu napa-alueilla on noin 2,2-kertainen verrattuna koko maapallon lämpötilan nousuun. Eli jos maailmanlaajuinen lämmönnousu on enemmän kuin kolme astetta, Grönlannissa lämpötila nousee noin seitsemän astetta. Siinä tapauksessa Grönlannin jää ajan mittaan katoaa.

”Jos lämmönnousu Grönlannissa jää viiteen asteeseen, Grönlannin jää nostaisi merenpintaa kahdella metrillä, mutta koska Antarktiksen ja valtamerien lämpölaajeneminen vaikuttaa asiaan, nousu on todennäköisemmin 4–6 metriä.”

Viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut merenpinnan nousu on enimmäkseen tulosta veden niin kutsutusta lämpölaajentumisesta. Kun vesi lämpiää, se laajenee.

Lähimmän vuosisadan aikana mannerjäätiköiden sulamisvesien lisäyksestä odotetaan muodostuvan merenpinnan kohoamisen tärkein tekijä. Tällöin vain Antarktis on yhtä tärkeässä asemassa kuin Grönlanti.

Ei siis ole kovin kummallista, että media häärii Dorthe Dahl Jensenin ympärillä.

”Tapaan vähintään kolme toimittajaa viikossa. BBC, National Geographic, kaikki haluavat olla läsnä, kun poraamme ja etsimme uusia jääytimiä Grönlannissa.”

Mediahuomiosta hyötyy myös vajaan 5 000 asukkaan kalastusyhteisö Ilulissat, missä arkkitehtuuri on arktisen vähäeleistä – talot muistuttavat lähinnä kirjavia neliskulmaisia laatikoita – ja tärkeimpiä toimeentulon lähteitä ovat pallas, hylkeet ja ravut.

Nyt kaksi kaupungin kolmesta hotellista laajentaa. Grönlanti markkinoi itseään lauseella The coolest place on earth. Ehkä se sopii tilanteeseen, jossa yhä suurempi osa vierailijoista tulee paikalle kylmyyden ja jään vuoksi.

Ilmastoturismi on kuitenkin vain esimakua siitä nousukaudesta, joka maailman suurimmalla saarella todennäköisesti on edessään. Statoil ja muut suuryhtiöt etsivät öljyä merestä Grönlannin rannikon tuntumassa. Asiantuntijat ennustavat, että merenpohjan alla olevat öljyvarat ovat Pohjanmeren öljyvarojen luokkaa.

Grönlantilaisten toiveet hyvinvoinnista ovat korkealla. Saarelaiset toivovat myös, että Grönlanti vähitellen erkanee Tanskan vaikutuspiiristä kokonaan. Grönlannin talous on tähän saakka ollut riippuvainen Tanskan tuesta, mutta öljyn odotetaan tuovan siihen muutoksen.

Huolestunut maailma etsii vastausta ilmastokysymykseen Grönlannista, mutta Grönlanti etsii öljyä. Tai niin kuin eräs taksinkuljettaja sanoi: ”Muutama aste lämpimämpää. Vähemmän jäätä. Ei se meitä haittaisi.”

Artikkeli on julkaistu aiemmin Veckans Affärer -lehdessä 25–32/2007, www.ekonominyheterna.se. Suomennos Lena Björklund.

ilmastonmuutos  tutkimus  meri  tulvat  jäätiköt 

Tweet