Merikartta muistoihin

19.2.2013

Jukka Nikulainen

Dyykkiminen voi olla todellista aikamatkailua. Aikamatkalle lähettävät esimerkiksi erilaiset vanhat julisteet, valokuvat, mainokset ja vihkoset. Ne heitetään helposti roskiin, kun tyhjennetään kuolinpesää.

Englanniksi tällaista jokapäiväistä ja vain tiettyä tarkoitusta varten tehtyä materiaalia kutsutaan kreikasta johdetulla nimellä ephemera. Suomen kielessä suoraa synonyymia ei taida oikein olla. Pienpainatteet ja mainokset kuuluvat ephemeraan, mutta käsite on niitä laajempi.

Alkuperäinen klassisen kreikan kielen sana ἐφήμερος tarkoittaa kirjaimellisesti päivän kestävää. Se viittaa Liddell & Scottin kreikan-sanakirjan mukaan tässä yhteydessä hyönteisiin, esimerkiksi päivänkorentoihin, joiden siivekäs aikuisvaihe kestää korkeintaankin pari päivää.

Kun vain ohimeneväksi tarkoitettu esine säilyykin ehjänä, se alkaa kerätä nostalgista auraa ja muistuttaa meitä menneestä, eilisen arjesta.

Yksi esimerkki tällaisesta löydöstä on vanhahko merikartta. Löysin niitä roskiksesta viisi erilaista samasta sarjasta. Koska en ole veneilijä, en tunne kaikkien karttamerkkejä, mutta jo pelkkänä kuvana tai piirroksena kartta on kiehtova.

Kuvan kartta esittää Suomenlahtea väliltä Hanko–Loviisa. Kartta on kuin isokokoinen ja hyvin detaljoitu juliste. Seinällä se johdattaa ajatukset pois neljän seinän sisältä saariston raikkaaseen ilmaan. Se muistuttaa myös, että Tallinna on Helsingistä tosiaan vain noin kahdeksankymmenen kilometrin päässä.

Sähköisten lukulaitteiden, taulutietokoneiden ja satelliittipaikannuksen yleistyessä on mahdollista, että paperiset kartat joskus katoavat maailmasta. Niiden päivä tulee silloin käytetyksi.

Tweet