Kermankuorinta jatkuu

1.2.2013

Juha Honkonen

Kun edelliskerralla kirjoitin kuntaremontista puolitoista vuotta sitten, otsikoin tekstin ”Jatkuuko kermankuorinta?” Nyt vaalikauden puolivälissä voidaan todeta, että jatkuuhan se. Hallitus epäonnistuu tärkeimmässä tavoitteessaan.

Syynä on kilpajuoksu opposition kanssa ennen kuntavaaleja. Yksi toisensa jälkeen hallituspuolueidenkin pomot joutuivat lupaamaan, ettei pakkoliitoksia tule. Puheenjohtajat paitsi kalastelivat liikkuvia äänestäjiä, myös laskivat, että kunnat ajautuvat yhdistymisiin, kun sosiaali- ja terveysrakenteita uudistetaan ja valtionosuuksia pienennetään.

Nämä keinot saattavat toimia pienimpiin ja köyhimpiin syrjäkuntiin, mutta isoimpaan ongelmaan eli kermankuorintaan sillä ei puututa. Suurimpien kaupunkien ympärillä olevat kehyskunnat imuroivat jatkossakin suurituloisia veronmaksajia ja selviävät itse pienin kustannuksin.

Eläkeläiset, opiskelijat, työttömät ja muut vähän verotuloja maksavat ihmiset asuvat yleensä keskuskunnassa. Kustannukset ovat vuosittain kymmeniä, ehkä jopa satoja miljoonia euroja. Maakuntakeskukset tarjoavat ympärillään oleville kunnille myös kulttuuripalvelut ja työpaikkoihin liittyvän infrastruktuurin.

Espoot, Naantalit, Pirkkalat ja Hollolat voivat myhäillä tyytyväisinä, sillä kuntaremontin ainoa kunnon sauma on hassattu. Jos ja kun hallituspohja ensi eduskuntavaaleissa vaihtuu, se tapahtuu pakkoliitoksia vastustavaan suuntaan.

Enää ei auta kuin sammutella tulipaloja. Yksi tapa lepytellä liekkejä on uudistaa kuntalaista sellainen, että kuntien olisi pakko tehdä maankäytössä ja liikenteessä tiivistä yhteistyötä.

Toimivassa yhteistyössä asuinalueiden kaavoitus ei enää tössää naapurikunnan rajaan ja saman taajaman sisällä voi matkustaa yhdellä bussilipulla.

Toki ihanteeseen mahtuisi ajatus eri asuinalueiden tasa-arvoisista tuloista ja menoista, mutta sen poliitikot valitettavasti kaatoivat liian utopistisena.

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet