Pätkätyöt uhkaavat yliopistojen laatua

10.11.2006

Otto Lehtipuu

Suomi pärjää tulevaisuudessakin koulutuksen ja osaamisen avulla, toistunee näidenkin vaalien alla jokaisen puolueen ohjelmissa. Jo nyt tutkimukseen ja koulutukseen panostetaan tilastojen mukaan enemmän kuin koskaan. On korkea aika pohtia, miten tutkimusrahaa suunnataan, mitä rahoitetaan ja miten.

Viime vuosina yli kolmannes yliopistojen rahoituksesta on tullut varsinaisen budjettirahoituksen ulkopuolelta. Käytännössä tämä tarkoittaa lyhytaikaisia projekteja, joiden rahoituksesta kilpaillaan. Akateemisesta urasta on tullut alipalkattua silpputyötä, ei pitkäjänteistä elämäntehtävää. Tutkijoilla on töitä vain projektin ajaksi, ja suuri osa työajasta kuluu hakemusten ja hankeraporttien laadintaan. Samalla tosiasiallinen päätösvalta tutkimushankkeista on siirtynyt yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta rahoittajille.

Tutkimusrahasta kilpailemisessa on toinenkin epäkohta. Kun rahaa jaetaan pääasiassa julkaisujen perusteella, kuka enää uskaltaa tarttua riskiaiheisiin? Lyhytaikaisessa projektissa on saatava tulokset pöytään nopeasti, yritykselle ja erehdykselle ei ole enää tilaa. Rahoitusta ohjaavat myös aiheiden muodikkuus ja rahoittajien mieltymykset, ei pelkkä tutkimussuunnitelman pätevyys.

Valtion hallinnon tuottavuusohjelman nimissä väkeä aiotaan vähentää myös yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Kun samaan aikaan projektihallinto paisuu ja opiskelijamäärät kasvavat, ollaan vaarallisella tiellä. Valtiovarainministeriössä ei kai ole huomattu, kuinka turmiollinen työkalu juustohöylä voi olla. 

Yliopistojen rahoituksen painopistettä kannattaisi heivata pari piirua budjettirahoituksen suuntaan. Nuorille tohtoreille pitää tarjota pysyviä tutkijan- tai lehtorinvirkoja. Samalla korkeakouluopetuksen laatukin paranisi. Yliopistojen rankingsijoitus korreloi nimittäin varsin suoraan siihen, kuinka paljon opetushenkilökuntaa on opiskelijoiden määrään verrattuna. Esimerkiksi Teknillisessä korkeakoulussa suhde on 32 opiskelijaa yhtä opettajaa kohti, hyvissä eurooppalaisissa yliopistoissa noin puolet siitä ja amerikkalaisissa huippulaitoksissa vain neljännes.

Pääkaupunkiseudun korkeakoulut haluavat markkinoida itseään aiempaa aktiivisemmin. Tavoitteena on ulkomaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden määrän kaksinkertaistaminen. Pitäisikö aloittaa kaksinkertaistamalla vakinaisen henkilöstön määrä? Hyvän tuotteen myyminen on helpompaa kuin pelkän mielikuvan.