Sulle-mulle-sulle-mulle

27.9.2012

Anu-Elina Lehti

Saunaseurojen, suhmuroinnin, ja poliittisten kabinettien aika on ohi. Näin sanovat syksyn avainnäytelmät, Juha Jokelan Patriarkka ja Susanna Kuparisen Eduskunta II.

Molemmat teokset herättelevät väkevää sukupolvikapinaa. Molempien keskiössä ovat poliittisessa pelissä mukana olevat korruptoituneet miehet, jotka eivät tunnu ymmärtävän tekojensa seurauksia.

Patriarkassa teemaa katsellaan perheen sisältä. Kovimman hinnan maksaa puolisonsa itsekkyydestä maksaa vaimo, lasten osana on aikuisenakin seurata hiljaa isän kovaäänistä oikeassa olemista.

Eduskunta II laventaa aiheen koskemaan kunnianhimoisesti koko suomalaista yhteiskuntaa. Se marssittaa lavalle häkellyttävän määrän todisteita siitä, kuinka pienen herrakerhon pyörittämät eläkeyhtiöt ja työmarkkinajärjestöt pyyhkivät poliitikoilla pöytää.

Molemmissa näytelmissä on kohtaus, jossa käytetään lähestulkoon samanlaista, merkittävää repliikkiä.

"Miksi et voi koskaan myöntää olevasi väärässä?" huutaa poika isälleen Patriarkassa. Samaa kysyy Eduskunta II ohjaaja Susanna Kuparista näyttelevä Noora Dadu.

Eduskunta II-näytelmä tuntuu herättävän jonkinasteista pelkoa ja kiinnostusta niin poliitikoissa kuin valtionyhtiöiden johdossa. Tiistaina Ryhmäteatterin ennakkonäytöksessä istui poliitikkojen lisäksi sliipattuja pukumiehiä, jotka jo ensimmäisen puoliajan aikana tilailivat itselleen takseja kotiin.

Susanna Kuparisen näytelmän tärkein kohtaus on rohkeaa itsereflektiota, jota meidän jokaisen tulisi harrastaa viikoittain.

Eduskunta II:n lopussa Susanna Kuparinen on kutsuttu sosiaali- ja terveysministeriön seminaariin, jota leikkisäksi kutsutaan "sosiaali- ja terveyspolitiikan maanpuolustuskurssiksi." Kuparinen nauttii hyvästä keskusteluseurasta ja kokee olevansa erityinen. Viimeisessä kosteassa illanvietossa hän innostuu laulamaan poliitikkojen ja virkamiesten kanssa railakkaasti maakuntalauluja.

Yhtäkkiä hänestä onkin tullut kaikkien kaveri.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet