Poliitikot päättävät kohta, mikä on lähiruokaa ja mikä ei

5.4.2012 10.42

Juha Honkonen

Nykyisin kaikkea Suomessa tuotettua ruokaa saa mainostaa lähiruokana – siis jopa Helsingissä ostettua poroa tai Kainuussa myytyä tehobroileria. Paraikaa maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) on käsiteltävänä selvitys, joka muuttaisi lähiruuan määritelmän koskemaan vain omassa maakunnassa tuotettua ruokaa.

”Selvitys menee poliittiseen prosessiin kesän kynnyksellä. En tiedä, meneekö asia eduskuntaan”, ylitarkastaja Petri Koskela sanoo.

Maakuntarajoissakin on ongelmansa. Varsinkin Lapissa etäisyydet saattavat olla pitkät, ja toisaalta rajojen tuntumassa naapurialueeltakin tuleva ruoka saattaa olla käytännössä lähiruokaa.

Lähiruuan määrittelylle on tilausta: Kuluttajatutkimuskeskuksen vielä julkaisemattoman selvityksen mukaan lähiruokaa arvostavien osuus on Suomessa kasvanut kuudessa vuodessa 43:sta 59 prosenttiin.

Lähiruualla on maailmalla erilaisia määritelmiä. Varsin suosittu on kanadalaiskirjailijoiden Alisa Smithin ja J.B. MacKinnonin kirjan The 100-Mile Dietin kriteeri: lähiruoka on tuotettu alle 160 kilometrin päässä.

MMM:n selvityksessä ei edes käsitellä kilometrirajoja. Suomalaisen maaseudun etua ajavassa ministeriössä kavahdetaan ajatusta, että Virossa tuotettua ruokaa voitaisiin markkinoida Helsingissä lähiruokana.

”Kyllä halutaan tukea kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä”, Koskela toteaa.

Samaan aikaan kuin länsimaissa keskustellaan lähiruuan määritelmistä, jokapäiväiset elintarvikkeemme tekevät huimia matkoja pitkin planeettaamme. Yritykset löytävät halvimmat raaka-aineet ja työntekijät kehitysmaista.

Norjalainen lohi viedään fileoitavaksi Thaimaahan, mistä se lentää takaisin Eurooppaan. Organic Linker -sivuston laskurin mukaan reissusta aiheutuu noin 4000 kilon hiilidioksidipäästöt. Se vastaa noin puolta kierrosta henkilöautolla maailman ympäri.

Muitakin esimerkkejä riittää: Broileri matkustaa Brasiliasta Eurooppaan ja sieltä usein Afrikkaan asti. Viinirypäleet lentävät Intiasta länsimaihin. Lontoolaisen marketin omenat tulevat Yhdysvalloista, sipulit Uudesta-Seelannista, porkkanat Etelä-Afrikasta ja pavut Keniasta.

Kehitys kääntynee pian takaisin paikalliseen suuntaan. Kauppalehti uutisoi maanantaina, että tavarakontin rahtihinta Kaukoidästä Suomeen on vuodessa jopa kaksinkertaistumassa 4 000 euroon. Yhdessä kilossa hintaero on sata euroa.

Huomattava osa kuluttajista on jo kiinnostunut lähiruuasta. Worldwatch-instituutin tuoreimman Maailman tila -raportin mukaan Yhdysvalloissa lähiruokabisneksen arvo on kasvanut kymmenessä vuodessa neljästä seitsemään miljardiin dollariin.

ruoka  lähiruoka