Rintamalla ei mesetetä eikä fesetetä

20.2.2012

Eno

Sodassa sosiaalinen media voi olla vaaraksi.

Nimimerkki ”Sieltä jostakin” kysyy: Kuinka kenttäposti järjestettäisiin nykyään? Saisivatko sotilaat lähettää sähköpostia, facebookata ja tekstailla rintamalta? Vai palattaisiinko kirjepostiin?

Eno vastaa: ”Arvaa ketkä lähtee hyökkään huomenna klo 700?”, ”Kukahan dorka on suunnitellut meidän tulenjohtopaikan sijainnin? Liukastuin taas, pelkkää jäistä kalliota koko kukkula.”

”Liitteenä kuva, jossa ollaan poikien kanssa meidän korsun edessä, taustalla myös juoksuhautaverkko, jota tässä on kaivettu.”

Joo, ei näin. Sotatilanteessa sosiaalinen media ja koko sähköinen viestintä muuttuisi tiedustelutietojen aarreaitaksi. Vihollinen pyrkisi hyödyntämään ja hallitsemaan sitä, jos mahdollista. Tällaisesta on esimerkkejä.

Nykyiset matkaviestimet kertovat myös paikkatiedot eli sen mistä viesti on lähtenyt. Pahimmassa tapauksessa tieto antaa viholliselle suoraan koordinaatit paikasta, johon lähettää terveisensä. Tsÿetsÿenian ensimmäinen separatistipresidentti Dzÿohar Dudajev taas menetti henkensä, kun ohjukset seurasivat hänen käyttämänsä satelliittipuhelimen signaalia.

Käytännössä konfliktitilanteissa sähköinen verkko on kuitenkin usein tukittu tai muuten kaadettu. Sekin on osa sotatoimia, näin kävi esimerkiksi Venäjän ja Georgian sodassa.

Sotilaiden ja ja kotirintaman välinen viestintä hoidettaisiin sota-aikana erilaisten varmennettujen yhteyksien kautta. Tämä voisi tarkoittaa myös näyttöpäätettä jossain sopivassa paikassa, mutta luultavasti palattaisiin vanhaan kunnon etanapostiin.

Mutta mitenkähän sujuisi naputtelemaan tottuneelta nykynuorelta kirjeen kirjoittaminen käsin? Pitäisikö sotilaskoulutukseen lisätä kenttäpostiosio, jossa harjoitellaan kynän ja paperin käyttöä?

Kirjoitus on julkaistu alunperin 10. helmikuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet