Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hippi ja televisio
Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan aina tiistaisin.
27.12.2011
Siinä se oli nurkassa edelleen: Kaarinalta joululahjaksi saatu televisio. Pahvipakkauksensa sisuksista se kuulutti julki Hippien kädettömyyttä. Petteri ja Marjutta nimittäin väittivät lykkäävänsä sen asentamista siksi, että he vastustivat televisiota, joka edusti nykyajan pinnallista tissiviihdettä, massojen tahallista tyhmentämistä ja materialistista kulutusjuhlaa.
”Äiti tarkoitti vain hyvää”, puolusteli Petteri lahjan ostanutta Kaarinaa.
”Paskat tarkoitti”, murahti Marjutta.
Molemmat olivat oikeassa. Kansanedustaja Kaarina Hippi ei missään nimessä ollut pahantahtoinen ihminen. Häntä nyt vain sattui ärsyttämään poikansa ja tämän miniän ehdoton elämäntapa, joka esti häntä kyläillessään katsomasta televisiouutisia, ajankohtaisia keskusteluohjelmia ja salkkareita. Tämä oli toki vain alitajuinen motiivi.
Televisiota ostaessaan hän oli selittänyt itselleen ja halpakonemyyjälle, että hänen mielestään lapsella oli oikeus lastenkulttuuriin, jota Yleisradion laadukas Tampereen osasto loi. Hän oli myös maininnut katsovansa kulttuuria Yle Teemalta, koska oli kerran viime kuussa vahingossa kanavia selaillessaan nähnyt viisi minuuttia nykytanssia.
”Oikeesti äitis vaan halua aina puuttua meidän elämään”, nillitti Marjutta.
”Kyllä se meitä auttaakin”, yritti Petteri.
”Auttaa tekemään meidän lapsista aivottomia sohvaperunoita!”
Marjutta vaatimalla vaati, että televisiota ei sitten missään nimessä laitetaan olohuoneeseen, sillä sohvan edessä oleva televisio kodin alttarina on kauhistuttava laimean pikkuporvarillisen elämän symboli.
”Jos televisio pitää olla, niin erikseen televisiohuoneessa, minne mennään varta vasten katsomaan elokuvia. Pahinta on se, että televisio on koko ajan päällä, lapset turtuu virikevirtaan, eikä mikään enää tunnu miltään.”
”Tipu korvaa ystävän”, lauleskeli viisivuotias Patti Hippi Chisua ohi juostessaan.
”Mutta ei meillä ole ylimääräistä huonetta.”
”Keittiöön”, ilmoitti Marjutta ja paikkasi itse heti perään:
”Meidän makkariin.”
Illan tullen oli Marjutta saanut television asennettua Petterin leikkiessä lasten kanssa ulkona. Kaarina lehahti paikalle noutamaan lapset.
”Minä vien nämä, niin te saatte totutella uuteen perheenjäseneen”, myhäili Kaarina itsetyytyväisenä.
Kaarina tosiaan taisi tietää muuttaneensa Hippien elämäntavan pysyvästi vähemmän hipiksi. Televisio on taikalaatikko, joka sovinnaistaa tiukimmankin tyypin.
Marjutta ja Petteri hakivat isot sohvatyynyt selkiensä taakse ja napsauttivat kaukosäätimellä television päälle. Kanavia selailtuaan he löysivät vanhan saksalaisen dekkarisarjan, jota he molemmat olivat jo lapsuudessaan katsoneet. Toisiinsa kietoutuneina he tuudittautuivat tähän nostalgiseen hetkeen.
Marjutta oli jo mainita, ettei televisiosta tosiaan tullut parhaillaan yhtä ainutta taide-elokuvaa, yhteiskuntajärjestystä mullistavaa dokumenttia saati nykytanssia. Mutta nähtyään miehensä onnellisen ilmeen murhamysteerin äärellä, hän antoi kaiken anteeksiantavan talviloman hengen laskeutua taloon.
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
