Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hippien joulu
Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan aina tiistaisin.
20.12.2011
”Soijakinkkua en sitten tänä vuonna tee”, ilmoitti Petteri Hippi, joka oli traumatisoitunut edellisvuotisesta yrityksestä toteuttaa vegaaninen kinkku netistä löytämiensä ohjeiden mukaan.
”Seitankinkku sitten”, ehdotti hänen vaimonsa Marjutta.
”Miksi ylipäänsä pitää olla mitään tekokinkkua, kuka sen määrää, että meidänkin pitää noudattaa jotain typeriä vanhaporvarillisia perinnäistapoja”, kiukutteli Petteri.
”Ei kasvissyöjien tarvitse matkia lihansyöjiä”, komppasi Marjutta.
”Lapset tarvitsee perinteisen joulun”, puuttui anoppi keskusteluun.
Petteri huhuili Patin paikalle. Jos lapsiin vedotaan, on syytä vedota suoraan lapsiin. Tämän oli Petteri oppinut monen monituisista väittelystä kaikkitietävän kansanedustajaäitinsä kanssa.
”Patti, mikä on jouluruokaa?”
”Suklaa”, vastasi Patti vakaasti ja kääntyi kannoillaan.
”Älä vielä mee, mikä muu?”
”Ei mikään muu.”
”No mitä sää haluaisit tänä jouluna syödä?”
”Tofua.”
”Entä muuta?”
”Nuudeleita.”
”Mummu tykkää laatikoista”, yritti Kaarina maanitella lapsenlastaan.
Patti oli jälleen vaikuttunut mummunsa supervoimista. Hänen hampaansa eivät kyllä olisi niin vahvat, että hän pystyisi syömään minkäänlaisia laatikoita, oli ne sitten tehty puusta, pahvista tai muovista. Hän kuitenkin yritti näyttää vahvahampaiselta ja reippaalta isän kertoessa, ettei Patti ollut aikaisempinakaan jouluina syönyt laatikoita, vaikka niitä oli hänelle tarjottu. Patista oli hienoa, että isä kuitenkin luotti siihen, että hänen voimansa moiseen urotekoon riittäisivät.
Kaarina Hippi oli hivenen järkyttynyt siitä, miten juurettomaksi hänen lapsenlapsiaan kasvatettiin. Patti kiisti tietävänsä mitä on rosolli ja salla. Hän ei himoinnut säilykeherneitä ja hillosipuleita. Lasimestarin silli sai aikaan nenän nyrpistelyä.
”Ja minähän sitten tulen tänne jouluaterialle ja tuon mukanani lipeäkalaa. Sitä sitten syödään kaikki”, ilmoitti Kaarina kahistellessaan tiehensä.
Hän ei jäänyt odottamaan vastaväitteitä, vaan sen sijaan soitti avustajalleen: tämän piti välittömästi ottaa selvää mistä lipeäkalaa saisi ja jos ei saa, niin miten sitä valmistetaan. Sen Kaarina oli velkaa joulun hengelle.
Jos Kaarina olisi jäänyt keittiöön, hän olisi järkyttynyt myös jatkosta. Patti nimittäin ehdotti, että hän leikkisi pukkia tällä kertaa. Näin sovittiin. Petteri ja Patti lähtivät yhdessä lähikauppaan ostamaan pumpulia ja apteekkiin ostamaan ihoteippiä. Niistä saisi hyvin askarreltua pikkutytölle jouluisen parran.
”Isä, mikä joulu on?”
”Se on sellainen juhla, jossa syödään paljon, ollaan kotona koko porukka ja kaikki saa yhden lahjan.”
”Mutta miksi?”
”Siksi, että mummuille tulisi hyvä mieli.”
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
