Vasemmiston vastuuttomuus

25.1.2008

Tarja Cronberg

Kirjoittaja on vihreiden puheenjohtaja ja työministeri.

Eduskunnassa käytiin joulukuun viimeisen istuntoviikon aluksi yön pimeinä tunteina keskustelu, joka on nostettava päivän valoon. Vasemmistopuolueet esittivät päästökaupan toisen jakson Suomen jakosuunnitelman hylkäämistä. Erittäin vähälle huomiolle on myös jäänyt, että enemmistö SDP:stä ja Vasemmistoliitosta äänesti päästökauppalakiesitystä vastaan. Käyttäytymistä ei mitenkään voi laittaa normaalin oppositiopolitiikan piikkiin. Taisi käydä niin, että vasemmisto paljasti todellisen puolensa ilmastonsuojelijana.

Vai miten olisi tulkittava esimerkiksi edustaja Unto Valppaan puheenvuoro, jossa hän totesi, että ”Päästökauppalainsäädäntöä tulee mielestäni kehittää sellaiseksi, että se ottaa huomioon eri laitosten ympäristötehokkuuden ja aiemmin tehdyt toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi”, tai että ” Päästökauppa ei myöskään toimi ennen kuin kaikki maat saadaan varmasti sitoutumaan päästöjen vähentämiseen.”

Edustaja Matti Kangas puolestaan esitti hallituksen esityksen hylkäämistä ja totesi, että ”päästöjen vähentämiseen on kehitettävä joku muu tehokkaampi keino kuin nykyinen päästökauppajärjestelmä”. Näissä puheenvuoroissa kiteytyy Suomen vasemmiston ilmastopolitiikan vastuuttomuuden ydin: meidän ei pidä tehdä mitään ennen kuin muut tekevät.

Vasemmistopuolueiden manööveri oli väärin harkittua populismia, josta en suo heille pisteitä ropisevan. Manööverin seuraukset olisivat saattaneet olla vakavat. Päästökauppalainsäädäntö kun on EU-jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä, jonka rikkomuksista koituu seuraamuksia.Ehkä pahinta kuitenkin on, että vasemmisto tekee ilmastonsuojelusta oppositiopolitiikan pelinappulan esittämättä mitään tilalle. Vaatimus, jonka mukaan päästöjen vähentämiseen on kehitettävä joku muu keino osoittaa, että vaatija ei ole lainkaan ymmärtänyt millaisen vaikean ja monimutkaisen kansainvälisen neuvotteluprosessin läpi päätös päästökaupasta on käynyt.

EU on toiminut ilmastopolitiikan suunnannäyttäjänä ja veturina. Strategian ansioksi voi lukea, että joulukuussa Balin ilmastokokouksessa saatiin viimein myös maailman suurin ilmastopäästäjä Yhdysvallat mukaan päästöjen vähentämistä koskeviin jatkoneuvotteluihin. Näiden neuvotteluiden tavoitteena on päästä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä maailmanlaajuiseen sopimukseen.

Kansallinen itsekkyyspolitiikka ei ole toivottavaa yhdellekään maalle – saatikka Suomelle, jolla on EU-maista parhaat edellytykset vähentää päästöjä uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäämällä. Myös energiatehokkuuden parantamisessa on paljon vielä tehtävissä.