Älkää raivotko Ronja Salmelle – meidän on puhuttava siitä miksi lennämme

15.11.2018

Riikka Suominen

Marraskuuta on pakko lentää karkuun, kirjoitti Ronja Salmi Nyt-liitteen kolumnissa ja nostatti lukijoiden verenpainetta.

Raivostuneiden mielestä Salmi on hemmoteltu kakara, joka ei osaa nauttia Suomen luonnon neljästä vuodenajasta. Ärsyyntyjät päivittelivät, miten voi olla niin raskas arki, että sitä on pakko juosta karkuun.

Minä ymmärrän Salmea. Ymmärrän, vaikka tiedän lentämisen valtavat päästöt ja pidän ilmastokriisin torjuntaa yhteiskunnan ykkösprioriteettina.

Olen iloinen kaikkien niiden puolesta, jotka viihtyvät Suomen luonnossa marraskuussa. Minä istuisin paljon mieluummin katukahvilassa Pariisissa kuin poimisin kohmeisia suppilovahveroita otsalampun valossa.

Suuttuneiden kannattaa muistaa, että Salmen lisäksi kymmenet tuhannet muutkin suomalaiset pakenevat marraskuuta. Lomamatkat lisääntyvät. Suomesta ulkomaille ei ole lennetty koskaan näin paljon.

Näin ei voi ilmastokriisin vuoksi jatkua. Tehokkaimmin lentämistä vähennetään työmatkoja karsimalla, lentämistä verottamalla ja nopeita raideyhteyksiä rakentamalla.

Sekä käyttäytymistapojen muuttaminen että poliittiset lentovähennykset vaativat, että ihmisistä on hyvä lentää vähemmän. Kun pohtii, miksi lentää, pystyy käytöstä muuttamaan.

Salmelle neljä lentolomaa vuodessa on tapa jaksaa. Hän on kehittänyt systeemin, jossa välillä voi ottaa hatkat ja pelastaa itsensä vapaaksi lomalle.

”Jos luovun lentämisestä, luovun myös systeemistäni. Jos luovun systeemistä, päästän irti tarinasta, jonka olen itselleni sepittänyt", Salmi kirjoittaa.

Kolumnia voi pitää viihdelentelyn oikeuttamisena. Minusta Salmi on rehellinen ja sanoo ääneen sen, miten moni meistä toimii.

Minun lentämiseni perustuu samanlaiseen systeemiin. Sanon itselleni, että haluan Pariisiin, koska siellä on hienoa arkkitehtuuria, paljon ihmisiä, hyvää ruokaa ja kiinnostavia museoita.

Vähintään yhtä tärkeä syy on, että Parisiissa pääsen irti kännykän, meilin ja omien tuottavuustavoitteideni ikeestä.

Olen päättänyt, että Suomessa puhelimeen ja meiliin pitää vastata tietyissä aikaraameisssa, eikä työtarjouksille voi sanoa ei, vaikka aikaa olisi liian vähän. Tämä käsitys on minun itse rakentamani systeemi. Pakenen välillä systeemiäni Pariisiin.

Lentäminen on niin pahasta ilmastolle, että meidän pitää pohtia lentäämisen motiiveja. Salmen kolumni on osa tätä pohdintaa. Sitä nähdään lähivuosina paljon lisää.

Ruotsin lentovero käynnisti lentokeskustelun alkuvuodesta ja IPCC:n lokakuinen raportti sytytti keskustelun liekkeihin. Yhä useammin lounaspöydissä juttu kääntyy siihen, että ihmiset yrittävät vähentää lentämistä. Halpojen lentojen 20 vuotta kestäneet bileet ovat loppumassa.

Oman lentämisen kyseenalaistaminen on välttämätön askel siinä, että voimme vähentää liikkumisen päästöjä paljon.

Mitä haen Pariisista? Voinko tavoittaa saman Helsingissä tai Turussa? Ja yleisesti: miten tehdä kotimaan matkailusta vetävää?

Miten tehdä arjesta – myös marraskuussa – sellaista, ettei sitä tarvitse lentää pakoon?

lentäminen  lentomatkailu  matkailu  kotimaan matkailu 

Tweet